Kun Manu koirahotellissa kävi.

Nonniin! Manu kävi taannoin elämänsä ensimmäistä kertaa hotellissa, koirahotellissa. Tai no tuttavallisemmin sanottuna koirahoitolassa. Koirahoitolassa täyshoidolla. Manu sai oman ikkunallisen pienen huoneen, ulkoilutuksen kolme kertaa päivässä ja ruokinnan. Mukaan sai omat ruokansa kuitenkin sekä jotain tuttua ja turvallista, eli huopansa (sen vähemmän rikkinäisen tassuhuopansa).  Kaupan päälle mukavia metsäisiä maisemia, niistähän Manu pitää. Isovanhemmat hoitivat hakemisen, hakivat Manun luokseen vielä yhdeksi yöksi, ja saivat mukaansa sympaattisen lappusen. Kuulemma voisi päästä toisellakin kertaa hoitoon... 

Isi, mihin sä menit? Kenen kanssa? Missä me ollaan? (Odoteltiin autossa kun isi kävi täyttelemässä lappusia)

Siitä se sitten alkoi.... jäi kyllä ihmettelemään kun huristeltiin autolla pois ilman häntä ja jäi aivan vieraan ihmisen tykö. Niin kivalta vaikutti hoitajattarensa, että ei tuottanut kovinkaan huolta. Manu tykkää muutenkin useimmiten naisista, mukavista naisista, niin ajattelin että siitä se kyllä lähtee. Unohtaa pian meidät ja jää mielellään hoitoon pidemmäksi aikaa. Manun rohkaistuminen tarkoitti muuten sitä, että hetken arastelun jälkeen oli kai alkanut vähän pitämään reviiristään huolta ja muille koirille kai jotain murahdellut....Ei kai tuottanut kuitenkaan ongelmia lähteäkään kun ihanat mummu ja pappa kävivät hakemassa ja pääsi suosikkikulkuneuvoonsa autoon hetkeksi!

Ja mikäs oli se syy, että Manu vietiin hotelliinsa? Syy löytyy alta. Ois kyllä Manullekin kelvannut? Mitä ne MUN päiväkirjaan laittelee tollasia kuvia, joista en päässyt osalliseksi?