Villajumpperissa!

Ne puki mulle villajumpperin lauantaina ku mentiin tosi pitkälle kävelylenkille. Esitin niin vaikeata kun sitä päälle puettiin, mutta ulkona en ollut moksiskaan. Ulkona kiinnostaa kaikki muu. Pissat, kakat, kepit, pikkulapset, koirat. 

Täällä on kuvia ku jumpperi oli päällä vähän naperompana.

P.S Enää viikko, niin saan avata kalenterista ekan luukun! 

Kun Manu sai joululahjan.

Oli joulu musta ja märkä, mutta Manu tuumasi, että mitä sitä murehtimaan. Oli syntymäpäivä herkkukakkuineen, synttärivieraat ja huomiota ja lahja ja sitten tuli vielä joulu ja taas lahjoja.

Aattona Manu sai valtavan kokoisen amerikkalaisen jalkapalloluun täytteineen (sitä on vähän säännöstelty ja eilen Manu söi melkein loput) Joulupäivän aamupäivänä vielä yksi paketti. Ei makeaa mahan täydeltä. Blogin kommenteistakin tuttu Pee-mummo oli laittanut Manulle pehmeän paketin. Pikkupojat ei silleen pehmeistä paketeista välitä (tunnustan omastakin lapsuudesta, että parhaimpia olivat ne kovat, koska ne sisälsivät tavaroita eikä sukkia ja yöpaitoja), mutta yllättävän mielenkiintoisesti Manu suhtautui ensimmäiseen pehmeään pakettiin. Jo ensiojennuksesta asti katse tapittui pakettiin, sitten silmät pyöristyivät kun sai tuumata että ihanko hänelle paketti oli ja paketin ojennuksen jälkeen Manu tyypilliseen tapaan kantoi aarteensa lahjanauha hampaissaan toiseen huoneeseen ja omaan rauhaan....

Vähän avustettiin kuitenkin paketin avaamisessa, kun hoksattiin, että ainiin..paketti on pehmeä ja toiseksi Manu on kova jäystämään. Mitäs sieltä paljastuikaan?

Sieltä paljastui hieno tanskalaista designia oleva ruututakki! Ei olisi uskonut, että jotain noin hienoa sielä olisi... Miten se Pee-mummo osasikaan, vaikka ei ole erityinen koiraihminen.... Takilla onkin hauska tarina, mutta en viitsi kertoa tässä, jotta siitä ei joutuisi vahingossa edesvastuuseen ;) Takkia on muutaman kerran jo käytettykin heti kun päästiin pakkasen puolelle tammikuussa. Tänään Manu sai takistaan kehuja jehovantodistajamummolta ja naapurin mukavalta naiselta. Ja kyllä Manukin on tyytyväinen takkiinsa, vaikka pukiessa pitää välillä olla vaikea pikkulapsi....

Manu tarvitsee kohta oman vaatekaapin tai ainakin pienen osan vaatehuoneesta. Saihan Manu etukäteissynttärilahjaksi myös Barbour-takin.... ja viime vuoden alkupuolella rapun mummo lahjoitti edesmenneen villakoiransa kaksi takkia ja yhden liivin. Ja pitäisihän Manun käydä myös töppösostoksilla...välillä kun lumi tuntuu ikävältä tassuissa ja pitää pysähdellä nuolemaan sitä pois.

Manu ja huivi.

Viime sunnuntaina Manulle puettiin punainen bandana-huivi. Vähän niinku kohta koittavan äitienpäivä-vierailun kunniaksi. Vähän teki mieli irrottaa se hampailla. Vähän teki mieli heittäytyä maahan. Tosin tuota se on alkanut nyt muutenkin tekemään. Pyörii linnunkakassa ja nurmikossa muutenkin. Ihan kesävilli poika. Tämä taisi kyllä olla vaan "En ala, en liiku, ottakaa huivi pois"-kohtaus.

Pääasia vaan, että koira näytti söpöltä! Eikös?

Ja kun täti miehensä kanssa tulivat noutamaan vierailulle, niin osoittautui että täti ja Manu olivat samiksia sattumalta. Söpöt samikset. Mitä nyt toisella heistä kieli ulkona koko automatkan. Manu lähettää tädille terkkuja!

Perillä huivi riisuttiin Manun helpotukseksi. Siellä Manu ei osannut kuitenkaan rauhoittua juuri ollenkaan vaan pyöri siellä sun täällä ja lähellä kai oli, että säkkituolikin olisi saanut kyytiä. Nyt ovat kuitenkin nekin nurkat nähty toisen kerran ja kolmas kerta on jo vielä helpompi? Ei Manu tosiaan nytkään enää vierastanut tai haukkunut, vaan oli pikemminkin innoissaan.  Enemmän siellä tosiaan on neliöitä, joita Manun tutkia, vaikka täytyy sanoa, että meidän pieni läpitaloasunto on siitä hyvä, että Manun voi nähdä lähes mistä vain ja näkee jos tepposet mielessä. Monta kertaa onkin saatu keittiön pöydän ääreltä asunnon toisesta päästä kieltää Manua hyppimästä sängyn reunalle. Manu kun tykkää repiä sieltä vaatteita, jos ovat vähänkään ulottuvilla (ja aika monesti niitä ei muistakaan piilottaa, oma moka, mutta saisi myös koira oppia olla noukkimatta niitä ja pitää mitä vaan omanaan).

Automatka kotiin tuli vähän rauhallisemmissa merkeissä ja sen jälkeen uni taisi maittaa.

Kun Manu kokeili puseroa.

Vähän ennen kuin Manu saapui, kävimme täydentämässä Manun tarvikevarastoa...itse olin katsonut jo netistä erästä supersuloista neuletta ja kun kaupan hyllyllä oli, yksi kai jäljellä, en voinut olla ostamatta. Vaikka ei ollut mitään varsinaista tarvetta sille heti ja tulisi ehkä vasta ensi syksyä tai talvea varten. Mutta jotenkin vain näin heti, että tämä pukisi Manua ja eikö puekin?

Toissapäivänä kokeiltiin huviksemme että miltä neule näyttäisi päällä ja että kuinka paljon siinä olisi vielä kasvuvaraa. On kyllä. Paitsi pituutta ei ehkä tarvisi tulla enempää koska tuo ei nytkään ihan häntäpäähän asti yllä ;)

Manu taisi olla WTF kun toiset laittaa päälle tuollaisen jutun ja hihittelee ja kuvailee ainakin kymmenen minuuttia! Mutta nyt Manu voi olla rauhassa - ei laiteta varmaan mitään päälle (pelastusliivejä lukuunottamatta?) ennen ensi syksyä. Hei jes, kesä vaikuttaisi tosiaan olevan jo täällä - puhjenneista lehdistä ja ötököistä päätellen..Manu yrittikin eilen syödä maasta mehiläisen. Pari etanaa pistikin poskeensa, koska nekin ovat pukanneet puutarhassa esiin. Manu ei niiden suhteen kovin hienostellut - ei tarvinnut mitään valkosipulivoita vaan kelpasi juuri sellaisinaan.