Päädyimme Mauno-nimeen varmasti pitkälti Mauno Koiviston vuoksi. Muutakin nimeä olisi voinut lopulta harkita, mutta jotenkin vain kalskahti niin hyvältä nimi Mauno Koivisto (sukunimi on isältä pojalle periytynyt) ja niinpä se lyötiin lukkoon. Mutta kyllä me Manuksi alettiin heti kutsua. Alkuaikoina tosin esittelimme Manun naapureille ylpeästi Maunona, Mauno Koivistona...ja sama eläinlääkärissä. Siispä välillä kalskahtaa oudolta kun he kutsuvat Maunoksi eikä viitsi oikaista. Mauno ei oikeistaan edes istu tälle veijarille niin hyvin kuin Manu, Mutta Manu saakin olla Mauno ainakin virallisilla tahoilla kun virallinen nimikin. Ja nimipäiviä voi juhlia kahtena päivänä, sillä Manukin löytyy kalenterista. Viime keväänä Manun mummo kävikin nimpparikahveilla.
Ja toissapäivänäkin oli Maunon nimipäivä, mutta juhlittiinko ja saiko Manu paljon onnitteluja ja lahjoja kotonaan? Ei saanut. Ei muistettu. Hienot omistajat (eivät he oikein ole nimipäiväihmisiä kai). Manu oli hieman katkera lukiessaan tänään Mauno-kaiman päivitystä saamistaan lahjoista (joita oli ehtinyt tuhoamaankin jo).... mutta muisteli sitten, että vaikka vanhemmat eivät olleet tietoisia, niin he antoivat tähän mennessä parhaimman koirapuistoreissun (viime päivitys) ja totesi, että aineettomatkin lahjat ovat ookoo. Sitäpaitsi mitä tavaroita Mauno-Manulle viitsisi antaakaan (äskenkin tuhosi hieman mattoa!). Sellainen kaima entisellä presidentillämme, jolla toivottavasti oli myös hyvä nimipäivä.
Wikipediassa lukee Maunosta näin:
nimi on suomalainen muoto latinalaisesta nimestä Magnus, joka merkitsee suurta ja on ollut käytössä muun muassa Kaarle Suuren (lat. Carolus Magnus) lisänimenä[1]. Nimen muunnelmia ovat mm. Maunu, lempinimi "Manu".
(Suuri. No se sopiikin suuriegoiselle koiralle.)
