Manu lääkärillä.

Manulla on ollut toimintarikas viikko. Tiistaina kävelimme reippaina n. 20 minuutissa puutarhaan ja myöhemmin vielä takaisin. Eilen kävi täti moikkaamassa Manua ja viihtyi ainakin pari tuntia epelin seurassa. Kävimme myös myöhemmin ensimmäistä kertaa lähimetsässä. Mutta menimme sinne autolla, jotta kaiken energian voisi käyttää siellä sitten ja kyllähän siellä tunnin saikin kulumaan. Manu yritti vähän talviturkkia heittää. Tai mehän siihen painostimme ja namusilla yritimme houkutella matalaan veteen, remmin kera. Aika arkajalka oli, mutta kerran oli vähän uivinaan..ja namut nyt siihen vaikutti. Ihan vapaaehtoisesti ei suurta innokkutta ilmennyt. Ehkäpä siitä vielä vesipeto tulee. Vesisateesta ei ainakaan ole moksiskaan ja ehkä se suihkukaan ei ole niin paha juttu, sillä joskus jos kylppärin ovi jää auki, niin Manu hakeutuu suihkukoppiin pönöttämään! Ei suihkutella Manua kovin usein kuitenkaan, parin kurareissun jälkeen isä on Manua pesettänyt. Metsässä Manulla riitti virtaa hyvin paljon muuten ja veti...liiaksikin. Onko se mikään ihme kun mäyräkoiraksi syntynyt on... siellä se ei onneksi kuitenkaan yrittänyt syödä niin paljon kaikkea mitä muissa ympäristöissä. On aika turhauttavaa kun pitää kaikkia jäniksen pipanoita ja ruohoja ja keppejä suuhunsa mätätä (ja niitä yrittää kaivaa suusta...). Mutta pentuhan Manu vielä on ja tämä toivottavasti loppuu...

Mutta niin, sitten viikon suurin tapahtuma on kuitenkin ollut eläinlääkärireissu. Manu vietti tänään siellä noin kaksi tuntia aikaa kun oli maitokulmahampaan leikkaus-operaatio nukutuksineen. Itse leikkauksen ajan vietimme kuitenkin muualla ja tuntui oudolta tulla kotiin kun kukaan ei kömpinyt vastaan uneliaana ja kauppakasseihin ei ollut kukaan tunkemassa päätänsä. Ja oli surku olo Manun puolesta. Huomasimme tosiaan viikonlopulla, että yläkulmahampaan viereen pukkaa jo vauhdilla uutta hammasta mutta maitohammas ei samassa juuressa vielä edes heilunut. Tällä viikolla on kyllä annettu  uusia houkuttelevia luita pureskeltavaksi ja tavallista enemmän leikitty narunvetoleikkiä, jotta se hammas lähtisi heilumaan ja välttyisi hammaslääkäriltä. Itsepäinen hammas päätti pysyä. Leikkasivat samalla hinnalla myös alakulmahampaan, joten nyt ovat kaikki kulmahampaat (ne pahimmat) lähteneet. Jos joku ei siis tiedä (enkä minäkään ennen), niin maitokulmahampaat ovat tosiaan ne, jotka eivät niin vaan välttämättä irtoa ja jos eivät irtoa, niin tälläinen toimenpide pitää suorittaa, jotta purenta ei muodostuisi vääräksi. Nyt on päästy tästä ja toivotaankin Manulle mitä mainioimpia purentoja.

Kuvat otin ihan hetki sitten. Operaation jälkeen Manu on ollut aika ressukka. Takapuoleen tuli nukutuspiikki ja oikeaan eturaajaan vielä kanyyli (siitä side) ja sitten sitä vielä tokkurassa herää ihan uudessa ympäristössä ilman tuttuja ihmisiä ympärillä...nyt on hyvä olla pehmeässä pedissä ja kun Manu tuosta virkoaa, niin saa ruokaa (pienellä paastollakin parka joutunut vielä kaiken lisäksi olemaan ja saanut ruuan viimeksi, annoksesta puolet, noin viideltä aamulla).

Tuo side ei muuten varmaan kauan pysy jalassa - yritti jo äsken sitä vähän näykkiä, joten miten sitten kun sitä virtaa taas riittää enemmän...

P.S Punnittiin eläinlääkärilläkin paino. 7 kiloa.

Manu ja hammaslanka sekä muita episodeja.

Video eiliseltä. Manu löysi purkaantuneesta matosta itselleen hammaslankaa. 

Onpa se vähän hoopoa antaa koiran järsiä mattoa ja rauhassa kuvata sitä, mutta tämän asian suhteen on jo tavallaan annettu periksi. Tämän väliaikaisen maton (paremmat ullakolla odottamassa) järsimiseen yritettiin puuttua alussa ja vieläkin toisinaan, mutta mahdotontahan se on. Matto olisi pitänyt viedä pois heti alkuunsa. Koirilla taitaa olla erikoinen viehätys hapsuihin, onhan Manun yhdessä lelussakin hapsuja. Se siis joko edesauttoi viehätystä tai sitten lelussa on juuri sen vuoksi että koirilla on luontainen viehätys niihin.

Mitä tulee hampaisiin, niin eilen huomasimme että yksi maitohammas on lähtenyt ja yksi heilui (auttoiko hammaslanka...). Tänään huomasimme, että heilunut yksilö on myöskin poissa. Ajattelimme laittavamme irronneen hampaan pedin alle ja aamulla hammaskeiju olisi tuonut namin. Mutta mitäpä Manu nameista kun voi syödä omat hampaansa. Toivottavasti saisin löytää edes yhden irronneen hampaan, niin ottaisin muistoksi (kai nyt joku muukin omistaja tekisi/on tehnyt näin?). Pennun maitohampaat ovat terävät, mutta niin ihanan pienet. Nyt on siis kyse ihan ensimmäistä irronneista maitohampaista.

Olemme alkaneet kävelyttää Manua jo vähän enemmän - muutamia kortteleita yhden sijasta. Vahvistusrokotteen teho alkaa olla parin päivän päästä paras mahdollinen, joten se antaa vähän enemmän varmuutta  ja Manua voi viedä vaikka juoksuttamaan koirapuistoon ja tapaamaan vieraitakin koiria, nyt kun ollaan oltu melko varovaisia ja vältetty riskejä -mälsää.

Pääsääntöisesti kävellessä on mennyt hyvin, mitä nyt innokasta vetämistä on esiintynyt. Se on kuitenkin jo tuntunut melkein positiiviselta ongelmalta, koska omasta pihasta lähteminen on tuottanut välillä apatiaa. Kotipihaan päin on joskus välillä käännyttävä ja seisahduttava (Manu, kyllä se koti on siellä vielä kun palaamme), mutta heti kun pihapiiri häipyy näkyvistä, saa tassut jo ihan uutta vipinää alleen. Mutta koulutettavaa tosiaan riittää lähtemisen ja vetämisen suhteen. Lähteminen kyllä varsinkin kehittyy ja kun kävellessä on niiiin kivaa, niin miksipä ei lähtisikään.

Psst. Tänään Manun kanssa kävellessä omakotitalon pihasta lähti perään joku villainen tyttökoira. Omistajan kutsu meni kuuroille korville ja tyttökoira seurasikin hyvän matkaa, kunnes meidän piti vähän hiljentää vauhtia, että omistaja saisi koiransa takaisin. Tyttö taisi olla ihan lääpällään, koska Manu saattaa hyvinkin olla kulmakunnan komein koira. Ei siinä silloin takaisinkutsut kiinnosta paljoa! Manu ei kuitenkaan ollut moksiskaan eikä ollut huomaavinaankaan tyttöä. Niin viileätä. 

Toinen episodi liittyen Manuun: Manu pyydysti eilen rappukäytävässä suuhunsa (yö)perhosen. Perhonen pysyi suussa ja olisi voinut olla mennyttä. Ei ollut, vaan kotona syöksähti Manun suusta. Manu voi siis pitää vähän mitä vaan suussa, mutta ei se välttämättä kaikkea syökään. Täällä se perhonen illalla pyöri vielä, mutta ei ole vähään aikaan näkynyt...Mietinpä vaan, että miten tuo voi olla mahdollista. On nimittäin joskus osoittautunut ihan mahdottomaksi pyydystää yöperhonen ja sitten lyhyt Manu nappaa tuosta vaan....