Manu ja elämänsä tyttö.

Manu kävi tänään sellaisessa tapahtumassa, jossa mäyräkoira sai tavata kaltaisiaan tappijalkoja. Mäykkyjä oli jonkun verran, mutta on niitä ollut joskus enemmänkin. Toisaalta ihan sama Manulle, sillä kaikista koirista vain yksi kiinnosti.

Tuo vaaleanpunaisiin valjaisiin somistautunut Isla-tyttönen. Jos tiedätte ne piirretyt, joissa hahmon silmät sojottaa metrin päähän silmäkuopistaan, niin Manulla kävi niin tänään. Nuori tyttö oli kuitenkin topakka ja näytti Manulle hampaitaan, mutta Manu on sinnikäs poika. Kun tyttö nostettiin syliin, niin Manuhan hyppi ihmistyypin jalkoja vastaan. Antakaa tyttö mulle, se on munmunmun.

Koirapuistossa oli myös toinen musta pitkäkarvainen, ja niitä näkee todella harvoin. Kyseessä on tuo siimahäntäinen tyyppi. Vaikka olikin nuori, niin eri näköä oli silti kuin Manussa.

(sammakkoasento herätti hilpeyttä)

(slurps, olet sä melkoinen lyyli)

(oletko mun tyttöystävä, olethan)

(kuiskaan sulle lempeitä sanoja, tyttöni mun)

(ymmärräthän, tykkään susta ihan valtavasti)

(sä manu oot ihan liian sinnikäs)

(pysy mun pyllystä erossa)

(ärhh, mä en ole ihan niin helppo tyttö)

Sellaista vilskettä.  Nyt Manu on mennyt jo tutimaan, näkee kai parhaillaan kauniita unia rakkaudestaan.

Paljon mäykkyjä.

Koirapuistoon järjestettiin mäyräkoira-treffit. Paikalla olikin 10-15 mäyräkoiraa. Hyvin monenlainen mäykky oli päättänyt tuoda itsensä paikalle. Mielestäni siellä ei kuitenkaan ollut normaalikokoista mustaa lyhytkarvaista (joiden kuvittelin olevan suosituimpia mäykkyjä), mutta eipä tainnut olla ruskeanakaan. Pieniä lyhytkarvaisia ja karkeakarvaisia oli todella paljon ja pitkäkarvaisia oli Manun lisäksi kaksi ruskeaa, Manua paljon isompaa. Ja nämä kolme taisivatkin olla isoimmat mäykyt. Manu on aika pienikokoinen, mutta noin neljä kaniinia  mahtuu Manuun (katso toinen kuva), eikä yhtäkkiä Manu enää näytäkään niin pieneltä...

Eniten Manu touhotti toisen pitkäkarvaisen uroksen kanssa. Ainakin tämä toinen oli Manun perään kovasti. Manu vuorostaan yritti kellistää kaniinikokoista...

Oletin, että täällä olisi paljon ollut selällään kierähtämisiä ja alistumisia, mutta aika sinnikästä sakkia oli. Manukin on päässyt eroon oma-aloitteisesta selälle heittäytymisestä.

Menoa ja haukuntaakin kuultiin aika paljon, mutta mitä voikaan olettaa. Huomasin, että toiset ovat luonnostaan herkkähaukkuisempia kuin toiset. Pienimmillä se voi olla puolustusreaktionakin. Ne olivat kovia haukkumaan aidan toisella puolella olevalle kultaisellenoutajalle.

Kuvausolosuhteet olivat melko haasteelliset, sillä pysyttelimme suurimmaksi osaksi varjoisammalla ja kylmällä puolella siis (n. puolentunnin päästä ihmisellä olikin varpaat ja sormet jäässä:)), mutta sää oli puhkipalavan kirkas puhumattakaan koirista, jotka yhdessä sekunnissa ovat paikallaan ja toisella hetkellä juoksevat 100 kilometrin tuntivauhdilla. Tajusin myös heti paikan päällä, että olisi pitänyt varustautua paremmilla kameravarusteilla. Kuvat ovat siksi mielestäni kehnohkoja, mutta kyllä niistä fiilis näkyy, vai mitä?

Manulla oli kivaa!

Kun kaksi mäykkyä kohtasivat toisensa.

Eilen oli hauska koirapuistoreissu! Paras ikinä tähän mennessä? Eikä se tarvitse kuin yhden kivan koiran.

Kyllä lähtee!

Hei, mäyräkoirakin koirapuistossa! Ensimmäinen kerta ja toivottavasti ei viimeinen, sillä kemiat pelasivat sen verran hyvin näillä kahdella.

Mäyräkoirat ovat ilmeisesti helpolla alistuvaisia. Yleensä Manu on tehnyt näin joka kerta jokaiselle koiralle (esimerkkikuva nähtävissä täällä), mutta tämä toinen mäykky hoiti sen tällä kertaa. En ole aiemmin nähnyt yhdenkään muun koiran heittäytyvän selälleen automaattisesti useita kertoja Manun lisäksi. Onko teidän mäykyssä samaa piirrettä?

Ruoho on joskus vihreämpää aidan toisella puolella....  Eräs kerta kävi niin, että toisella puolella oli yksi koira ja Manun puolella ei ketään toista koiraa. Nämä kaksi saivat aidasta huolimatta leikin aikaiseksi. Manu juoksi sekopäisenä ympäri omaa aluetta ja toinen koira juoksenteli aidan reunaa edestakaisin. Manulle on yleensä ihan sama lähteekö kukaan sitä oikeasti jahtaamaan, vaan se saa takaa-ajoleikin pystyyn yksinkin. Tällä kertaa joku kyllä oikeasti jahtasi Manua ja kauan, nimittäin tämä toinen mäyräkoira.

Manu löysi puiston kuralätäkön ja otti ilon irti hönttinä siitäkin. Siinä kelpasi maata ja ottaa välillä hörppyä. Toiset eivät ottaneet Manusta esimerkkiä.

Kotona kutsui suihku kuralätäkön vuoksi. Suihku on Manusta ihan ookoo.

Manun viime päiviä.

Tässäpä Manun viime päiviä!

Manu unohti eräänä päivänä muun vartalonsa lattialle ja sohvalta löytyi tälläinen väsynyt koiranpää.

Manukin tutkii innoissaan kirpputorilöydöksiä! Ihme kyllä, mitään hepulia ei tuosta laukusta tullut, kuten eräästä toisesta kirpputorilta löytyneestä nahkalaukusta.

Koirapuistossa perjantai-iltana. Ensin oli sellainen tilanne, että koirapuisto oli ihan tyhjillään kun mentiin Manun kanssa! Mutta tuli sitä koiraporukkaa sitten hetken päästä, jee!

Kannanotto jääkiekon MM-kisoihin.

Ompelutyön laadunvalvoja.

Koirapuistossa eilen. Sielläpä oli kolme ISOA koiraa, mutta eipä Manu pelännyt. Ei edes, vaikka ainakin yksi heistä otti Manun pään suuhunsa..ja kotimatka menikin naama kuolassa ja naamapesu olikin kotona paikallaan.  Rohkeaksi kehuivat myös muut. Yksi omistajista sanoi koirastaan, että "Luulee olevansa sylikoira", johon piti todeta, että "Tämä taas luulee olevansa isokin koira". Joten niin, eipä Manulla hirveästi ole ongelmaa kohdata isoja koiria. Tuossa se köllötteli söpösti.

Aamulla joku mummo muuten kehui Manua KOMIAKSI pojaksi. Ja kirpputorilla eräs koiran omistaja sanoi, että Manulla on vielä koko koiranelämä edessä, oma koiransa oli niinkin vanha kuin 3/4-vuotias :)  Manu muuten löysi kirpputorilta jotain itselleen, vaikka vähän mietittiin että mitäs nyt tehdään...Mutta päätettiin lopulta ostaa Manulle! Nimittäin uusi pehmoinen peti, mikä on vähän samantyyppinen kuin edesmennyt... ja kyllä, Manu alkoi retuuttamaan sitä, joten ehkä pitää odottaa myöhempiä aikoja. Kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja puremisvimma laantunut (toivottavasti...)

Ja tässäpä tämän päiväisellä iltapäiväkävelyllä. Manu tutkii hienoa puuta. Kukkuu.

Kohtasimme 3/4-vuotiaan Irlanninsetterin - Manu vähän isommassa koossa! Manu ei ollut mitenkään erityisen innokas, mitä nyt vähän yritti peräpäätä nuuhkuttaa. Manu saattoi myös olla vähän mustis, sillä  toinen meistä sanoi, että Irlanninsetteri on maailman kaunein koira. ;) Höpöhöpö. Onhan se kyllä ihan kaunis, mutta Manu on komeuden lisäksi myös pieni ja söpö. 

Kotona lenkin jälkeen jostain sängyn alta kuului vinkulelun ääni. Hännästä päätellen Manuhan se siellä vingutteli.

Hauvapuisto.

Manu kävi kolmatta kertaa pyörähtämässä koirapuistossa. Koirapuiston ainoat - kaksi vinttikoiraa (?) ja snautseri olivat ainakin aluksi uteliaita uutta tulokasta kohtaan.