Manu lääkärillä.

Manulla on ollut toimintarikas viikko. Tiistaina kävelimme reippaina n. 20 minuutissa puutarhaan ja myöhemmin vielä takaisin. Eilen kävi täti moikkaamassa Manua ja viihtyi ainakin pari tuntia epelin seurassa. Kävimme myös myöhemmin ensimmäistä kertaa lähimetsässä. Mutta menimme sinne autolla, jotta kaiken energian voisi käyttää siellä sitten ja kyllähän siellä tunnin saikin kulumaan. Manu yritti vähän talviturkkia heittää. Tai mehän siihen painostimme ja namusilla yritimme houkutella matalaan veteen, remmin kera. Aika arkajalka oli, mutta kerran oli vähän uivinaan..ja namut nyt siihen vaikutti. Ihan vapaaehtoisesti ei suurta innokkutta ilmennyt. Ehkäpä siitä vielä vesipeto tulee. Vesisateesta ei ainakaan ole moksiskaan ja ehkä se suihkukaan ei ole niin paha juttu, sillä joskus jos kylppärin ovi jää auki, niin Manu hakeutuu suihkukoppiin pönöttämään! Ei suihkutella Manua kovin usein kuitenkaan, parin kurareissun jälkeen isä on Manua pesettänyt. Metsässä Manulla riitti virtaa hyvin paljon muuten ja veti...liiaksikin. Onko se mikään ihme kun mäyräkoiraksi syntynyt on... siellä se ei onneksi kuitenkaan yrittänyt syödä niin paljon kaikkea mitä muissa ympäristöissä. On aika turhauttavaa kun pitää kaikkia jäniksen pipanoita ja ruohoja ja keppejä suuhunsa mätätä (ja niitä yrittää kaivaa suusta...). Mutta pentuhan Manu vielä on ja tämä toivottavasti loppuu...

Mutta niin, sitten viikon suurin tapahtuma on kuitenkin ollut eläinlääkärireissu. Manu vietti tänään siellä noin kaksi tuntia aikaa kun oli maitokulmahampaan leikkaus-operaatio nukutuksineen. Itse leikkauksen ajan vietimme kuitenkin muualla ja tuntui oudolta tulla kotiin kun kukaan ei kömpinyt vastaan uneliaana ja kauppakasseihin ei ollut kukaan tunkemassa päätänsä. Ja oli surku olo Manun puolesta. Huomasimme tosiaan viikonlopulla, että yläkulmahampaan viereen pukkaa jo vauhdilla uutta hammasta mutta maitohammas ei samassa juuressa vielä edes heilunut. Tällä viikolla on kyllä annettu  uusia houkuttelevia luita pureskeltavaksi ja tavallista enemmän leikitty narunvetoleikkiä, jotta se hammas lähtisi heilumaan ja välttyisi hammaslääkäriltä. Itsepäinen hammas päätti pysyä. Leikkasivat samalla hinnalla myös alakulmahampaan, joten nyt ovat kaikki kulmahampaat (ne pahimmat) lähteneet. Jos joku ei siis tiedä (enkä minäkään ennen), niin maitokulmahampaat ovat tosiaan ne, jotka eivät niin vaan välttämättä irtoa ja jos eivät irtoa, niin tälläinen toimenpide pitää suorittaa, jotta purenta ei muodostuisi vääräksi. Nyt on päästy tästä ja toivotaankin Manulle mitä mainioimpia purentoja.

Kuvat otin ihan hetki sitten. Operaation jälkeen Manu on ollut aika ressukka. Takapuoleen tuli nukutuspiikki ja oikeaan eturaajaan vielä kanyyli (siitä side) ja sitten sitä vielä tokkurassa herää ihan uudessa ympäristössä ilman tuttuja ihmisiä ympärillä...nyt on hyvä olla pehmeässä pedissä ja kun Manu tuosta virkoaa, niin saa ruokaa (pienellä paastollakin parka joutunut vielä kaiken lisäksi olemaan ja saanut ruuan viimeksi, annoksesta puolet, noin viideltä aamulla).

Tuo side ei muuten varmaan kauan pysy jalassa - yritti jo äsken sitä vähän näykkiä, joten miten sitten kun sitä virtaa taas riittää enemmän...

P.S Punnittiin eläinlääkärilläkin paino. 7 kiloa.