Kesäpoika kaupungilla.

Pieni kesäpoika makoilee tälläkin hetkellä jossain nurkassa. Aika paljonhan tässä on taas Manulle tapahtunut, mutta laitan tähän postaukseen nyt kuitenkin kuvia viime torstai-iltapäivän keskustareissusta, ensimmäisestä kunnon keskustareissusta. Ei se sitten kuitenkaan tainnut olla Manulle elämää suurempi juttu ja kaikki meni hyvin ja reippaasti. Ei tässä itsekään nyt ihan pois kaikesta hälinästä asuta vaan busseja liikkuu, taloja remontoidaan, lapsia leikkii, suojateitä ylitellään jne. Ja silloin kun menimme ydinkeskustassa pitkin yhtä kapeimmista ja ruuhkaisimmista teistä, niin juuri silloin ei ollut juuri mitään hälinää. No mutta eiköhän Manu saanut taas jotain perspektiiviä, eri maisemia! Pitää tehdä näitä reissuja enemmänkin. Mutta Manu vaatii, että pitää olla sitten nurmikkoakin jossa piehtaroida. Ei se asfaltilla ole niin kivaa!

Manu ja paloauto. Eikö tässä vaiheessa pikkupojat ajattelisi, että "Hei, mä haluun isona palomieheksi". Katsotaan mihin ammattiin Manu suuntautuu tässä...luulen, että puutarhanhoitajaksi voisi olla taipumusta? Oli kuulemma kitkenyt rikkaruohoja kivien välistä puutarhassa.

Risteys tulossa. Manun mahdollinen pulmanaihe ja tässä pitääkin olla aika määrätietoinen. Näissä Manu saattaa jähmettyä tai vetää ihan eri suuntaan mihin olisi tarkoitus mennä. Ei anna periksi. Silloin ei varsinkaan. Tekisihän se välillä mieli ja olisi kaikin puolin helpointa, mutta ei, Manu seuraa ja saa pitkää hihnaa kun kävelee nätisti ja ei ole vaaroja.  Tämä hihnakouluttaminen ei ole kaikista helpointa aina. Inhoan todella paljon sitä, että hihnasta nykäisisi ja kiskoisi, mutta joskus se on ainoa keino saada tottelemaan ja silloinkaan ei aina ihan heti vaan Manu kiskoo ja kiskoo toiseen suuntaan tai ei hievahdakaan. Ei Manu kävellessä onneksi ihan mahdottomin ole, vaan suurimmaksi osaksi kävelee aika mallikelpoisesti. Ja enemmän innokkaasti kuin apaattisesti. Mutta jep, mäyräkoiran jästipäisyyttä kyllä selvästi on, eikä ole pentuvaiheesta siis aina kyse. 

Ylitetään suojatie.

Manun perusilme kaupungilla....

Kuvakulma, joka saa Manun näyttämään suurelta ja ylväältä.  Tosiasiassa Manu on vielä pieni, ei oo kasvanut, vaikka tekisi kuinka niin mieli sanoa! Totta puhuen, nyt sen kasvun on itsekin huomannut. Se ei ole mikään ihmekään, sillä painoa on jo n. 7 kiloa. Seitsemän! Ja Manu on vasta vähän päälle 5 kuukautta. Missähän vaiheessa tämä painon kasvu alkaa hidastumaan, kun eikö kasvua voi tapahtua vielä vuoden ikään? Mitä jos Manu kasvaa vielä tuplasti...ja mä kun ajattelin, että se 9 kiloa olisi melko normi. Sopusuhtainen Manu on ja saa uskoakseni riittävästi liikuntaa. Ei liian paljon, ei liian vähän. Täytyy miettiä antaako enää tulla rappusia sitä pariakaan kertaa ylös päivässä ;) Lihasmassahan tässä sitä painoa tekee... ja Manulla on pörhistynyt rintakarvatkin...

P.S Eilen ukkosti ja kovaakin, mutta siitä Manu ei ollut moksiskaan! Ja maanantaisin kello 12 tulee se kova ja korkea palotarkastusääni tai mikä lie, niin ei se Manu siitäkään oikein välitä. Reipasta! Mutta jos  pihalta joskus kuuluu ääniä, melko tavallisia ja hiljaisia ääniä, niin niille Manu satunnaisesti haukkuu.