Laatikko odottamassa omistajaansa. Mm. luita, vesipullo- ja kippo, pallo, vinkupupu, kakkapusseja, harja, sakset, palmikkonuttu, köysilelu. Edesmenneitä lähes kaikki. Mutta valikoima on karttunutkin runsain mitoin ja Manulla onkin lähes kaikki mitä hänellä voisikin olla. Aina pihdeistä omaan turvavyöhön. Puhumattakaan vaatevalikoimasta... Manu on tullut myös tietoisemmaksi kuluttajaksi ja suosii kestäviä leluja ja parempia kakkapusseja.
Lähdön hetkellä kasvattajalla. Kotimatka ei ollut mikään kovin pitkä, mutta ikuisuudelta se silti tuntui, kun sai pidellä sylissä vinkuvaa pientä otusta.
Osasi se rentoutuakin. Kyllä kodista tuli koti melkein heti. Ensimmäiset yöt menivät pedin vieressä, huovalla muistaakseni.
Sävy sävyyn.
Lunta oli aika paljon.
Melkoiset tassut.
Pupu oli kiva ja kesti yllättävän kauan. Kesään saakka. Sitten yhtäkkiä vinku olikin revitty pois.
Ensimmäinen vesikippo oli kamalan iso. Sanomalehdet..... Kunnes Manu päätti, että oli aika ottaa ne lattioilta pois, kun alkoi mielenosoituksellisesti heitellä niitä pitkin asuntoa ja hieman silppuroidakin.
Tämä peti oli kiva niin kauan kunnes eräänä yönä Manun jäätyässä ensimmäistä kertaa yksin, vanhemmat taisivat olla katsomassa 22 pistepirkkoa, oli kotona odottamassa vain rippeet pedistä (ja ne sanomalehtien riekaleet).
Kivet olivat kova sana. Manu onkin taantunut noihin aikoihin, kun melkein mikä tahansa maasta löytyvä on herkkua. Kepit, kakat, pipanat....
Sylipoika.
Ensimmäinen ja ainoa järvellä kävely. Tässä huhtikuun alkua ja jää olikin jo kovin keväinen. Mm. tälläistä mahtui Manun kahteen ensimmäiseen viikkoon!
Nyt kaikki ei ole enää niin jännää ja uutta. Mutta on ainakin yksi asia, mikä on Manulle on taas huikeaa ja uhka näin kahdenkin vuoden päästä kesän kynnyksillä. Oma menopeli, eli pyörän kärry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti