Eilen korkattiin Manun koirapuistoilut!
"Poikaseni, olet vapautettu"
Tuntui ihan hassulta päästää Manu ensimmäisen kertaa vapaaksi ulkona. Vähän kuin olisi napanuora katkennut, heh. Ei olisi musta ihan ok päästää (pentu)koiraa missä tahansa vapaaksi, oikeastaan sehän ei ole edes lenkkipoluilla sallittua... Mutta suojeluviettikin on suuri. Sosiaalistuminen ja vapaana juokseminen on kuitenkin tärkeää ja koirapuisto on nyt sellainen paikka, jossa ne voi mahdollistaa tälläisenä kerrostaloasujana. Onneksi tässä yllättävän lähellä onkin sellainen.. . Ollaan asuttu noin vuosi näillä seuduilla tajuamatta että lähellä on sellainen, mutta toki koiran hankinta pistää päälle tutkan. Vitsit miten hyviä puitteita tässä ihan lähellä onkaan! Ainoa miinus koirapuistossa - siellä on mäyräkoiran mentävä aukko ja vieläpä vähän isommalle tielle (vaikka muutama sata metriä sille tielle siitä onkin). Mutta ehkä ja toivottavasti Manu ei ehdi sellaisia huomaamaan..tänään se ainakin jahtasi innokkaana! Pitäisi kuitenkin varmaan antaa palautetta, koska ei tuo ole ihan ok asia.
Muutama eri rodun edustaja puistossa olikin eilen. Kaikki vähän isompia... tämä oli sellainen vauhdikas villainen koira, joka oli aika kova hyppimään ja juoksentelemaan edes takaisin.
Oli siellä yksi melkein saman kokoinen hauva, sen kanssa tutustuminen oli vähän hienovaraisempaa.
Ja sieltä tulee yksi vauhdikas seuraan!
Whiiiiiiiuh!
Ja heti tänään, kevään tähän mennessä lämpimimpänä päivänä, uudestaan:
"Nyt hiljaahiljaa hiivin näin...."
Taas oli paljon uusia erilaisia rotuja Manulle. Collien kanssa Manu leikki ehkä eniten, Collie kun usein härnäsi ja usutti jahtaamaan takaa ja niin ne sitten juoksivat pitkin koirapuistoa. Manu ei ihan kiinni saanut, mutta parastaan taisi pistää. Olisi Manu varmaan viihtynyt kauemminkin, mutta kai nämä ensimmäiset kerrat ainakin voisi pitää maltillisen lyhyinä kun Manu on vielä kuitenkin aika vauva vielä....
Positiiviset ensikokemukset siis ja jäi itsellekin hyvä mieli :) Hyvä kun Manu ei räksyttänyt eikä ollut vain apaattisena ja osasi lähteä leikkiin mukaan! Pari kertaa kävi hyppimässä jalkaa vasteen - innosta ja jännityksestä kai - ja ehkä ihan vähän ulisi hyvin hiljaa, ei oikein haukku irronnut..ehkä kun oli niin jännää ja uutta!
Nähtäväksi jää mitä seuraavilla kerroilla tapahtuu...Luulen, että Manusta itsestä tulee vielä haastaja. Manu kun on vähän hitaasti syttyvä...mutta kun johonkin asiaan tottuu, niin näkyy uusia puolia. Esimerkiksi meille voi jo uhitella ja murista.... ja saipa rakas nukkumatyynykin aika pahaa kyytiä (tästä todistusaineistoa...). Uhmaikää tai jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti