Mäyräkoiran rotumääritelmästä

Kas, alla olevan rotumääritelmän oli kirjoittanut Mauri-mäyräkoiran omistaja täällä kolme vuotta sitten ja määritelmä vavahdutti sen verran, että taitaa olla validi tänäkin päivänä.  

Jutut oli  tyhjentävästi kerrottu, mutta lisättiin Manun kanssa vielä omat kommenttimme. Täytyy myöntää, että Manun luonne on kasvanut vielä tänäkin päivänä siihen ns. mäyräkoiran mittaan. Jos joskus pari vuotta sitten en ymmärtänyt näitä suurempia yleistyksiä mäyräkoirista, niin nyt ymmärrän. Muutama poikkeus kyllä on. Yleisesti sanotaan, että mäykyt arastelevat vettä ja sadekelillä eivät suostu liikkumaan eteenpäin. Toistaiseksi ei ole sitä ongelmaa ollut ainakaan sateen ja kurakelin takia - lammikot kierretään tai sitten niihin sukelletaan ja lipitetään vettä. Mitä kuraisempi, sitä parempi. Hepuli tuleekin sisällä, jos käytetään suihkussa. Sitten tulee edestakaiset ravit huoneesta toiseen ja matot lentää kattoon. Yleensä hepuli vaikuttaa riemunsekaiselta.

Mutta mitä tulee isoihin egoihin, niin välillä jos korttelissa kajahtaa ja luulet sitä isoksi koiraksi, niin et uskoisi välttämättä, että meidän Manuhan se olikin.... katseet voisi hakea jonkun isomman koiran edustajaan. Haukku ei ole kimeää säksytystä, vaan siinä on luolamiehen voimaa ja energiaa. Taivaskin lyö tulta.

Vaikka joskus kävelyt ovat takkuisia, niin sitten välillä meno on niin vauhdikasta ja omalaatuista, niin unohtaa ja antaa anteeksi. Ja tietysti on luonnollista koiranomistajan repiä välillä hiuksiaan päästään, olisi suorastaan omituista jos kaikki menisi aina hyvin vuosien saatossa. Jos satunnaisia hankalia kävelyjä, syöpöttelyjä maasta ja noloja haukkukohtauksia ei oteta huomioon, on meillä tässä oikein kelpo koira. Täyttää annetun mäyräkoiratakuun. Kun mäyräkoira päätyi rotuvalinnaksi (melko mutkattomasti) koirahaikailujen jälkeen, sai kyllä lukea ja kuulla mikä mäyräkoira on koiriaan. Pienet haasteet eivät pelottaneet kuten omapäisyys ja tässä sitä on eteenpäin kuljettu jääräpäät rinta rinnan. Manu olisi mäyräkoirana tietysti kiitollisempi että saisi välillä vähän helpommin periksi (saisi valita aina reitit ja jäädäänkö pönöttämään tai saisiko syödä kaikki maailman kakat jne) ja vaikka se toki saakin asioita periksi nappisilmillään (mm. kurkkua), hellyyttä, rakkautta ja suosionosoituksia niin koira ei saa lopulta viedä ihmistä mielinmäärin. Siksi joku muu rotu voi olla helpompi, jos ei pysty esimerkiksi vähääkään vetämään koiraa, jos se ei  tottele nimeään tai käskyään. Mäyräkoira ei ole aina kuuliaisin koirarotu jos verrataan paimenkoiriin, vaikka useimmiten onkin uskollinen (ja niin kiltin näköinen, oi niin kiltin näköinen, söpö ulkoasu voi johtaakin harhaan, etkä uskoisi mikä maat seisauttava ääni siltä voi toisinaan päästä...)

Mäyräkoiran rotumääritelmä

(lähde)

Yleisvaikutelma

Mäyräkoiralta jos kysyy, niin se on iso, suuri tai valtava. Ilmentää omasta mielestään kiistattomasti älykästä voimaa. Kulmakunnan suurin ja majesteellisin koira, ilman muuta.

Tärkeitä mittasuhteita

Pystyy halutessaan vaivattomasti keksimään keinot hyppyyn tai kiipeilyyn voileivän nappaamiseen ruokapöydältä. Omaa lyhyet ja vankat eturaajat jotka toimivat erityisen hyvin luovissa puutarhatöissä sekä karkumatkojen toteutuksissa. Pitkä selkä venyy tarvittaessa koko sohvan/parisängyn mittaiseksi.

Välillä tekee tiukkaa mahtua sohvalle kun sieltä löytääkin mäyräkoiran jalat kohti kattoa...silloin omistaja saa joskus tyytyä lattialla istumiseen. 

Luonne ja käyttäytyminen

Utelias, mukavuudenhaluinen, itsepäinen. Mäyräkoirien tiedetään kouluttaneen monet omistajat tottelevaisuusvalioiksi. Mitä mäyräkoira haluaa, sen mäyräkoira yleensä myös saa. Ritari Peloton, jolla ei paljon järki päätä pakota, kun on kyse lauman puolustamisesta.

Täällä tosin on vastassa sellaiset jääräpää-omistajat, että mäyräkoira ei  saa aina sitä mitä saa vaan omistajat ovat sitä mieltä, että vain itsehillinnällä ja nöyryydellä saa. Mutta joskus pienelle kerjuullekin on annettu pikkusormi. Manu on esimerkiksi illalla leipienteko-vaiheessa tottunut saamaan kurkkuviipaleen ja siitä on tullut pientä norkoilua keittiössä.... No, mitä nyt ei pienen kurkun tähden. Mitä tulee puolustamiseen, niin kovasti on puolustamisen ja järjestyksenvalvojan makua, kun haukkuu esimerkiksi aikuisille, jotka pyöräilevät kävelyteillä. Ihan oikein, silloin ei yritä edes rauhoitellakaan. Mokomatkin. Manu ei taida muutenkaan oikein pitää pyöristä (ihan outo, siinä ei oo tullut vanhempiinsa). Pyörät on Manun arvoasteikolla sen verran alhaalla, että erään hylätyn pyörän se on ottanut merkkauskohteekseen. Vai onko se sitten arvonylennystä mäyräkoiran näkökulmasta sittenkin.... 

Pää

Mäyräkoiran pää on umpiluuta, sijaitsee vartalon etuosassa.

Tästä uskallan olla eri mieltä, välillä pää tuntuu olevan ihan höttöä ja se voi löytyä mistä vaan. Aika monesti varsinkin hämärällä on vaikea erottaa kumpi on etupää ja kumpi takapää. On runko ja molemmissa päissä pallot.

Kieli

Luultavasti mandariinikiinaa. Suomen kielen ymmärrys varsin valikoivaa.

Mäyräkoira-suomi-mäyräkoira-sanakirja olisi kyllä joskus kätevä. Mutta elekieli on suurin ja ymmärretyin kieli, sillä mennään.... 

Silmät

Usein kiinni. Auki ollessaan soveltuvat mainiosti omistajan hurmausyrityksiin tai italo-western tyylisiin tiukkaakin tiukempiin kilpatuijotuskohtauksiin omistajan kanssa. Mäyräkoira käyttää silmiään myös aktiivisesti naapurikyttäykseen, ja yleiseen järjestyksenpitoon valvoen ohikulkijoita ulkonakin.

Kyllä, näiltä silmiltä (ja korvilta) ei jää usein mikään huomaamatta.

Korvat

Ne riippuvat siinä pään sivulla. Toimivat välillä kuulovälineinä ja välillä pelkkinä koristeina, mäyräkoiran kulloisenkin mieltymyksen mukaisesti.

Ja heiluvat miten sattuu menon mukaan.

Leuat/hampaat/purenta

Leuat ovat voimakkaat. Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään varsin tehokkaasti  koko mäyräkoiran eliniän pehmolelujen – varsinkin niiden vinkuvien – teurastukseen. Mäyräkoiran leukojen tiedetään myös louskuvan varsin herkästi, sitä tehostaa yleensä kova ääni.

Jep, kyllä kaikki vinkulelut ovat edesmenneitä. P-mummo, jopa ne sun viime jouluna antamat ranskalaiset ja hot dog (sääli, ihania kun ovat!). Ja jos Manu ei hajoita koko lelua, niin sisällä oleva vinku voi saada teurastuksen. Tästä esimerkkinä kovaa menoa saaneet pienet oranssit pallot, jotka ennen myös vinkuivat. 

Kaula

Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. ”Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Minne ollaan matkalla? Tuleeko kavereita? Eikai siellä sada…??”

Tai valjaat... ei yleensä ole ongelmia. Joskus valahtaa veltoksi, mutta ryhdinkorjausliike ja menoksi vaan. 

Runko

Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa mittaamattomat määrät mitä tahansa syötäväksi luokiteltavaa (kompostiruokaa, hevosenkakkaa ja ..). Oveluudella myös ihmisruokaa. Jotkut ovat epäilleet että mäyräkoiralla maha ulottuu päästä hännäntyveen saakka.

Epäilemättä ja siksi ulkoiluttaja on välillä sydän sykkyrällä lenkillä ja naama punaisena, kun välillä ei ehdi edes huomaamaan mitä sekunnin murto-osassa suuhun ja siitä eteenpäin kurkkuun päätyi. Yleensä se on kakkaa, kaarnaa, ruohoa tai leipää (pudonneet omenat ei kuitenkaan kelpaa, varmaan kun niitä on liikaa tyrkyllä). Kakkaa tulee joskus pudotetua suusta, mutta ongelma ei ole oikeastaan edes kakka, vaan se että joku päivä Manun suuhun päätyy jotain vaarallisempaa, kun on niin innokas.

Eturaajat

Etujaloilla voi vaivatta kaivautua kukkapenkkiin ja piha-aidan alle.

Armotonta kuopsutusta on kyllä ilmennyt ja mökillä kuulemma hautasi piiloon amerikkalaisen jalkapallonsa! Saa nähdä, koska löytyy... 

Takaraajat

Mäyräkoiran takaraajat osoittavat usein kohti kattoa. Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia –tätä ilmiötä saattaa tehostaa kovaääninen kuorsaus.

Juu, juu! Selkäasento töpötassut pystyssä on ihan ykköasento. Satunnaisesti kuorsausta, jalkojen heilumista ja vinkunaa, mistä päätellen jänniä unia nähdään. 

Häntä

Se on vehje peräpäässä joka heiluu, pyyhkii, paukuttaa ja nousee komealle gigolokaarelle mäyräkoiran päästäessä ilmoille vahtihaukkunsa – tai kun nähdään tarpeeksi vetävä tyttökoira. Nuoret mäyriäiset ajavat yleensä mielellään häntäänsä takaa, huolestuttaen monesti uusia omistajia mahdollisilla kysymyksillä mäyräkoiran mielenterveydestä.

Mietin välillä; eikö Manun häntään tee kipeää naputtaa sitä milloin lattiaa, seinää tai sängynreunaa vasten. NAPP NAPP NAPPPPPP kajahtaa, kun Manu häntäänsä vispaa.

Liikkeet

Mäyräkoira on laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä, seisoja, vaanija ja hiipijä, riippuen päivästä ja erityisesti päivän säästä. Mäyräkoira tunnetaan myös pötköttämisestä, ”mietitääs nyt vielä hetki”- tyylisestä lakkoilusta kävelyllä, sekä mahdollisesta kiitolaukasta (ilmenee vain kotiinpäin kulkiessa) sen joutuessa väkisin sadesäällä lenkille.

No juuri näin lukuunottamatta tuota sadesäätä, mikä ei Manua haittaa. Lakkoilu on yleistä varsinkin kotia päin lähestyessä (päinvastoin siis kuin esikuva-Maurilla) tai joskus ulko-ovelta eteenpäin mentäessä (koska koko kotireviiri on nuuskittava), mutta muuten meno on joko nuuskimista yksi senttimetri kertaallaan pienellä alueella tai armoton kiidätys kohti lintua, jänistä, oravaa tai ohimenevää vauhdikasta lenkkeilijää. Omistajan kädestä voikin löytyä keppi tai käpy, jolla kävelylakkoilija saadaan taas vauhtiin, kun heitetään haluttuun menosuuntaan. Pois tieltä risut, täältä tulee Manu! 

Nahka

On päiviä, jolloin omistaja voi olla lähinnä sitä mieltä, että mäyräkoiran nahka sopisi erinomaisesti rukkasten tekoon.

Noooh! Ei tarvitse nahasta tehdä, kun siinähän sitä karvaa on tarjolla mustiin villatumppuihin. Senku noukkii harjauksen jäljiltä ja suosikkihengailupaikoista. Karvat on merkki siitä, että Manu kävi täällä.

Karvapeite

Mäyräkoiran karvapeite on kaksinkertainen, tuuhea ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden!

Onneksi Manun karva ei ole mitenkään erityisen hankala ja häiritsevä. Tietysti jotkut kangasmateriaalit vetävät luonnostaan kaikenmoista pölyä ja karvaa, ei kai se mäyräkoiran vika oo..näitä voi näkyä joskus kaupoissakin uutuudenkarheina. Ois helppo, kun ei tarvitse huolehtia karvoista, kun ne kuuluvat asiaan...Mutta vaikka Manun karvapeite on muuten aika helppo ja pysyy sileänä varsinkin päältä, niin matalana koirana ja möyrijänä kyllä siihen mahaan ja sitä myöten karvoihin tarttuu vaikka mitä ja takkuja sekä rastoja syntyy. Aijai. Mutta muuten varmaan helpompi turkki kuin karkeakarvaisella edustajalla.

Väri

Kierimisalustasta riippuen mitä tahansa vitivalkoisesta savenharmaaseen. Onnellisen mäyräkoiran haju tulee tässä tapauksessa epäonniselle omistajalle kaupan päälle.

Koko ja paino

Mäyräkoiran koosta sen verran, että se sopii just eikä melkein syliin/sänkyyn/sohvalle/aidan alta – eli käytännössä juuri sinne, minne vaan ylipäätään mäyräkoiraa on kielletty menemästä.

Just näin. Syliin saakin tulla, mutta nyt Manu voi löytyä kotoa mistä vaan. Uusiksi valloitetuksi alueiksi on tullut esimerkiksi pienessä vaatehuoneessa pönötys, sängyn alla luikertelu ja luimistelu, tv-senkin jalkojen ja seinän välissä hengaaminen ja odotanpa sitä päivää, kun etsin Manua kämpästä ja se löytyykin eteisen kenkätelineen alta tai sohvan alta, jonka etäisyys lattianpintaan on niin lyhyt, että on hankalaa imuroidakin siirtämättä sitä paikaltaan. 

Virheet

Mitkä?? Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Sitä paitsi satoi vettä ja naapurin Mustikin taisi olla paikalla.

(sen kerran kun Manu osallistui match showhun, niin säällä ei ollut vaikutusta, sillä paahteisella säällä, vaan mm. sillä että viimeisten joukossa osallistuvana oli niin paljon hajuja joita haistella että ei siinä ehtinyt keskittyä kävelemään söpösti ja ryhdikkäästi)