Saanko esitellä, rakas hampaissa koluttu köysileluni. Tämän perässä jaksan juosta huoneesta toiseen, leikkiä köydenvetoa (hitot mitään leikkiä, mää oon ihan tosissani!!!) ja jos kukaan ei heitä tai oo köydenvetoa mun kanssa, niin jaksan jäystää sitä (joskus saan langanhapsujakin) ja pitää siitä huolta asettamalla pääni sen päälle. Sellanen on mun lempilelu. Äiti toi sen tuliaisina pääkaupunkiseudun Mustista ja Mirristä kesällä. Totesi, että mulla on ihan vähä leluja muutenkin (oon jäystänyt ne kaikki melkeen rikki, eikä uskalla mulle ostaa enää..). Ajatteli, että tällänen voisi olla kestävämpi ja turvallisempi ja onhan se ihan hauskakin. Vaikkei vingu.
1 kommentti:
voi suloisuus mitä katseita :) sanoo peemummo
Lähetä kommentti