Manu tässä moi.

Manulla on taas päivitettävää. Aloitetaan viime viikolta.

Käppyrä-Manu nojaa puoliksi syötyyn rengasluuhun....

(Pahoitteluni, että osa näistä Manu-kuvista on huonolaatuisia, mutta kännykkäkamera on nopeiden tilanteiden ikuistaja ja kulkee muutenkin useimmiten aina mukana...) Sanoin viime viikolla eräänä päivänä Manulle ohimennen "Kukahan sieltä tulee", enkä jäänyt eteiseen. Manu kipitti ovelle ja sinne jäi. Ja sieltähän tosiaan tuli toinen asukas. Mitään erityistä ääntä ei rapusta kuulunut (itse huomasin ikkunasta), eikä Manu mene enää ovelle jatkuvasti..se on tottunut aikalailla ääniin kuten postinkolahduksiin eikä hievahda välttämättä eteiseen. Hyvä niin. Tein seuraavana päivänä vähän merkitsevämmin sitten "Kukahan sieltä tulee" ja muistaakseni tämä kuva on siltä kerralta, mutta kylläpä hymyilyttää enemmän se ensimmäinen kerta...että Manu ikäänkuin ymmärsi vihjeeni, että joku tulee sieltä :) Odotti siinä sitten parisen minuuttia. Oli ihan ovessakin kiinni tapittaen ylös!

Tässä otetaan vähän nokosia karskisti vain kovalla lattialla....

Lauantaina Manu kävi tyytyväisenä iltauinnilla.... Ensimmäinen kerta flexin kanssa (suurin syy flexin hankintaan) auringonlaskun aikaan. Käpy toimi motivaattorina, mutta eiköhän se olisi veteen muutenkin  pulahtanut. Ihanaa todeta, ettei ole vedenarka poika (kuten kesällä vaikutti olevan, hyvä että namuillakaan suostui veteen..)

Uinnista tuli pieni energiaspurtti, joten eikun menoksi vaan! Koko reissuun meni n. kaksi tuntia. Manu ei osoittanut väsymyksen tai mielenkiinnottomuuden merkkiäkään vaan tassut kipittivät reippaasti eteenpäin, innokkaammin kuin kahdella toisella kanssakulkijalla! Eiköhän Manu ole elementissään metsässä...

Sunnuntaina jotain päinvastaista...Manu kävi neitsytkävelyllä kaupungin vilkkaimmalla kadulla. Pienen pätkän. Eipä kyllä ollut moksiskaan. Tosin pitää kokeilla joku toinen kerta vielä vilkkaampana ajankohtana vilkkaamalla kadunpätkällä. Ihan vaan totuttelun vuoksi. Mutta ihan mielellään sitä ei kävele itsekseenkään tuolla kadulla, joten saa nähdä koska :)

Kävimme kylässä Manun isovanhemmilla. Tätikin oli kylässä. Manu oli aika nätisti tällä kertaa! Yritti pari kertaa hyppiä ruokapöydän äärellä tätiin päin. Sellainen ei oikein käy. Ruokapöydässä ei saa antaa Manulle huomiota. Ehkä joku on joskus antanut epähuomiossa ruokapöydässä huomiota ja vastannut Manun hyppelyihin, mutta nyt on pakko yrittää kitkeä sellainen alkuunsa pois! Se on huono tapa! Toivottavasti tässä kitkemisessä on mukana kaikki Manun kanssa tekemisissä olevat, niin saadaan Manusta mallikansalainen! Esimerkiksi hyppimiseen ei saa vastata, vaan pitää kehoittaa Manu esimerkiksi istumaan ja sitten kehua, rapsuttaa ja leikkiä. EI-sana ei yleensä toimi Manulle, mutta onneksi ollaan keksitty nuo käskyt, joita Manu useimmiten tottelee.

Tässä ollaan matkalla kylästä kotiin päin.... Ensi vuonna mä aion olla pelkääjän paikalla (nimittäin polkijana....), sillä Biltemasta onneksi löytyi koukku kärryyn! Zooplussasta oli loppunut ja tuli mietittyä saakohan toista... Onhan se hyvä olla, ainakin hätätilanteessa, mutta muuten tuo kärryllä ajeluttaminen ei vaikuta niin houkuttelevalta.... Varsinkin kun Manu vielä kiukuttelee jonkin verran!

Eilen kävimme taas metsässä. Katselimme myös vähän sieniä ja niitä löytyikin pari kourallista! Manu oli metsässä taas aivan villinä... vahvistettua se tuli; Manu on metsä-Manu! Onkohan se edes mitenkään epätyypillistä koiralle, mäyräkoiralle...

Matkalla eräs mies koiransa kanssa kehui Manua pariin otteeseen erittäin hyvännäköiseksi ja kertoi, että hänellä oli ollut myös pitkäkarvainen mäyräkoira, joka oli hänellä 14 vuotta. Mutta erityisesti hän painotti Manun hyvännäköisyyttä. Luulisi jo, että menisi tällä pojalla kohta pissa päähän..Manulta jää usein huomaamatta hihkaukset kaduilla... sellainen olin kyllä itsekin ennen Manua, niin kovaksi koirakuume alkoi käymään..Manun myötä ei ole tarvinnut juuri vieraille koirille hihkua.

Ja tässä tänään. Syksy on joo, ainakin täällä päin Suomea...lehtiä on maassa hurjan paljon.
Huomenna mennään taas sienimetsälle!

Tällä viikolla koirapuistossa kuulemma joku nainen kyseli, että onko Manu kääpiömäyräkoira kun on niin pieni, ja mulla läikähti sydämessä! Että joku näkee Manun vielä pikkupoikana. Kaikki muut jaksavat joka kerta mainita Manua isoksi pojaksi, että kuinka se on taas kasvanut.... eivät ne tajua, että Manu on mulle vielä vauva, jonka en halua olevan jo iso ja täyskasvuinen! Pitää huomata pienuus ja  nauttia siitä pentu/vauvavaiheesta, joka on muutenkin lyhyt! Se tuntuu samalta kuin huomauttaisi vauvahuumassa olevalle äidille, että "Ihanaa, onpa se taas kasvanut". Mutta eihän sitä ulkopuoliset samalla tavalla kai ajattele, kun eivät ole samalla tavalla kiintyneitä :) Huomauttakoot siis mitä vaan, mutta mulle Manu on ja tulee olemaan pieni poika. Kaipa se on joo vähän kasvanut...paino tuplaantunut ainakin (mutta nyt pysytellyt samassa jo pari kuukautta!) ja vaikka mitä, mutta kyllä se kasvu on nyt aikalailla pysähtynyt. Rintakarvat vähän pörhistyy, ehkä pari muskelia, mutta siinäpä se. Kai sitä tavan vuoksi voi sanoa kasvusta :) Itselläni ei ole sitä vastaan, että kasvaisikin vielä ja rikkoisi 10 kilon rajan, mutta se on tämä pentuhuuma vielä ja virallisesti Manu on vielä pentu ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö vähän sydäntä särje että se loppuu. Sitten vasta voi todeta, että "Oho, onpa se tosiaan kasvanut ja tuollaiseksi jää"..ei vielä, eihän.

P.S Viimeisen kirjoituksen jälkeen Manu alkoi muistaakseni seuraavana päivänä syömään normaalisti! Se tapahtui ihan yhtäkkiä! Kaikki nappulat vaan menivät.... eikä ollut mitään joukossa. Muutaman kerran tuli ruokaan laitettua tilkka raejuustoa tai piimää, jolloin ruoka aina meni...mutta näköjään Manu ei tarvinnut sitä sitten ihan joka kerta! Hyvä näin, sillä Manu ei periaatteessa tarvitsisi mitään lisukkeita nappuloihin...syötetään Manulle ruokaa, jossa pitäisi olla kaikki tarvittava :) Ja toisekseen, emme halua sysätä kohti nirsoilua (että söisi esimerkiksi nappuloiden ympäriltä lihahyytelön tms. Raejuustolisäyksessä Manu söi onneksi ihan kaiken..riitti että lisäsi teelusikallisen, eikä välttämättä sekoittanutkaan).... En tiedä mistä se noin parin viikon huono syömättömyys johtui, mutta onneksi se oli ohimenevä vaihe. Jätettiin myös erilaiset palkitsemisnamitkin väliin (jos vaikka johtui siitä, sillä käytin niitä siinä vaiheessa tavallista enemmän)...