Manu sai Biltemasta röhkivän possun, jotta olisi muutakin kuin vain vinkuva pallo. Pallo ei mene oikein millään rikki Manun hampaissa ja on siitä aivan loistava puhumattakaan siitä, että sen kanssa voi heitellä palloa huoneesta toiseen. Manu hakee, tuo pallon, mutta ei välttämättä anna. Paitsi pitää sen kuonolla tökkiä, jos toinen ei huomaa...mutta jos pallon yrittää ottaa, niin Manu juoksee karkuun. Ihme epeli. Ei se tajua, että it takes two to tango. Mutta kestävä ja hauska on se pallo, sika ei kauan kestänyt. Eikä mikään ihme, sillä siinä on noita pieniä osia. Ei enää yhtäkään pienen osan esinettä Manulle! Toivomme, että kukaan ei anna lahjaksikaan tälläistä, sillä se on vain rahanhukkaa ja mahdollisesti vaaraksi. Melkein kaikki lahjalelut ovat joutaneet roskiin parin päivän sisällä. Sian kanssa voi vielä leikkiä, mutta täydellisen tarkkuuden alaisena. Sika piti Manulle puhuttelun eräänä päivänä polvellani ja Manu kuunteli tarkkaavaisena ja alistuvaisena. Sika myös ihmetteli, että miksi Manu ei syö...että ei oikein tälläinen vetele. Ja että, voi ehkä olla vielä kaveri, kunhan ei enää pureksi ruumiinosia poikki.
Eräänä päivänä ihmettelin, että miksi Manu on niin kiinnostunut eräästä puskasta ja jää tuijottamaan sitä. Siellä oli kissa piilosilla. Elävä kissa, vaikka hetken piti katsoa, että onhan se elossa. Se kun ei hätkähtänyt Manusta.
Seuraavana päivänä piti tarkastaa, että mitä kissalle kuuluu. Ei ollut enää kissaa. :/
Keppi pitää välillä ottaa suupieleen....
Ruoka, liottamaton tai liotettu, on pysynyt kipossa monena kertana.... Nyt olemme antaneet pieniä määriä ja lisänneet sekaan raejuustoa tai piimää. Sitten kyllä menee ja yleensä yhteen otteeseen.
Manu on toiminut rakennusmestarinakin, kun pöytä kootiin.
Puutarhassa oli lyhtyjuhlat, johon Manu vietiin uudella flexillä. Flexiä Manu pureskeli jonain valvomattoman hetkenä ja oli pienestä kiinni, ettei Manu purrut itseään vapaaksi.... Ehkäpä flexiä ei enää puutarhaan tai ainakaan niin, että Manu on yksinään sen varassa. Siinä on niin pieni naru, että Manu saa sen tosiaan purruksi..... Saatiin flexi kuitenkin korjattua, mikä on hyvä, sillä sitä on ilo käyttää välillä. Vielä kuitenkin rajoitetusti, koska Manun pitää osata kävellä vielä vierelläkin. Se kuitenkin tuo Manulle ehkä uudenlaista itsevarmuutta, kun antaa Manun välillä kirmata itsekseen kauemmas. Tosi vähän on kuitenkin paikkkoja, joissa Manun voi pitää 5 metrin säteellä..uimatarkoitus oli lähinnä mielessä. Ehkäpä Manu kävisi vielä kastautumassa ennen kuin järvi jäätyy?
Sittenpä Manu on myös oleillut yhdessä hauskassa asennossaan. Tassut sisäänpäin taivutettuina esittäen amputoitua koiranpentua.
Eilen Manun kanssa kirmattiin myös uusille reiteille. Käveli reippaasti koko seikkailun ajan!!!
Pääsipä Manu myös ensimmäistä kertaa terassille oluelle. Eikun. Terassilla Manulta kysyttiin maistuisiko vesi, mutta Manulla olikin oma kippo ja vesi mukana. Manu käyttäytyi nätisti. Hiljaa ja rauhallisesti. Hörppi välillä vettänsä, lokoili usein tuolien allakin. Hieno poika. Tämän terassin myös muistanevat P-mummo ja miehensä viime kesältä.
Otettiinpa yksi aurinkoinen potrettikin matkalla.
Etsi kuvasta yksi pylly pystyssä nuuskiva koira.
Puutarhassakin vielä nopeasti kävimme. Bongaa keskittyneen koiran lisäksi jättikurpitsa!
Vaikka Manu on syönyt siis huonosti, niin se on myös ollut tosi reipas..ja normaalia kakkaakin on tullut ja oksennustakaan ei tullut eilen! Pienin askelin toivomme palautuvan kaiken normaaliksi... saa nähdä tuleeko Manu vaatimaan nyt jatkuvasti piimää tai raejuustoa ruokaansa... tai sitten käymme hakemassa ruohotuppoja maasta ruuan sekaan - märkä ruoho kun maistuu erittäin namilta!
1 kommentti:
Oliskos niin, että Manulle on murkkuikä puskenut päälle ja mäyräkoiramaisella jääräpäisyydellä haluaa osoittaa teille, että pelkkä nappula ei riitä, vaan antaa tulla niitä jääkaapin muita antimia ruuan sekaan :)
Mutta, tosiasiahan on se, että liian kauan ei kannata syömättömyyskausia katsella, yleensä jokin on vinossa, jos koira systemaattisesti jättää ruokansa kippoon. Miten se Manun oksentelu: tapahtuuko ruohonsyönnin jälkeen, eli onko sellaista vaahtoavaa, vaaleankeltaista ruoho-oksennusta vai oksentaako sappinestettä (tummaa, hapokkaan hajuista)? Onko oksennuksen seassa ruokaa? Eli pysyykö ruoka sisällä? Riittävästä nesteyksestä kannattaa huolehtia hyvin, jos koira oksentelee tai ripuloi. 60 ml kiloa kohden on eläinlääkäreiden suositus - ja se on melkoisen paljon se. Lihaliemi (siis lihasta keitetty) on hyvää tähän tarkoitukseen ja yleensä maistuu koiralle kuin koiralle. Samoin esim. jauhelihapalojen tiputteleminen juomaveteen, niitä kalastellessa menee sitä vettä samalla alas. Mä olen kyllä ihan pakkojuottanutkin, avannut suun ja truutannut varovaisesti vettä menemään ruiskulla silloin kun Alphonsella on ollut gastriitti pahana.
Jos koira alkaa laiduntaa ihan antaumuksella ja syödä ruohoa tosissaan, saattaa se olla merkki vatsaongelmista...joko siellä polttelee jokin tai sitten on saattanut syödä jotakin sopimatonta ja yrittää saada sitä ulos sisuksistaan.
Piimähän yleensä rauhoittaa vatsaa, mutta sekään ei sovi tietenkään kaikille, esim. meillä eivät pojat sitä voi syödä kun barffaavat.
Voihan se olla ettei tuo tietty nappulamerkki sovellu Manulle. Koirahan ei todellakaan välttämättä heti reagoi kaikkiin ruokiin negatiivisesti vaan saattaa herkistyä vasta pidemmällä aikavälillä.
Noh, tulipa paatoksellisesti heitettyä tämä kommentti, mutta kun ollaan niin monissa liemissä keitetty noiden vatsaongelmien kanssa, niin tartun aina innokkaasti aiheeseen, jos siitä jolle kulle toiselle olisi apua :)
Lähetä kommentti