Tässä on Manun lempilelu. Kuminen pallo. Itse asiassa näitä on kaksi. Toinen vingullinen ja toinen, josta vinku on mennyt rikki (kyllä se Manu osaa). Molemmat ovat Halpa-Hallista pilkkahintaan ja ovat osoittautuneet parhaiksi ja luotettaviksi, sillä ei ole mitään pientä minkä Manu voisi repiä rikki eikä ole karvaa, josta lähtisi nöyhtää. Kaiken lisäksi tällä voi leikkiä vuorovaikutteisesti. Tai no...ainakin yrittää.
Varma tapa saada Manun huomio. Tässä Manu ei nuku, vaikka siltä näyttää.
Kun pallon on heittänyt, niin Manu kyllä hakee sen. Ja haluaa ehkä lisäheittokertoja, mutta hevillä ei palloa anna. Jos ei anna huomiota, niin tulee kuonolla tökkäyksiä...mutta ne ovat vain hämyjä.
En anna!
MUN PALLO. MUN SUUSSA. MUN.
Hohhoijaa. Senkus revit.
Grrrr. Väläyttelenpä tässä hampaitani. Parasta antaa se pallo tälläiselle pedolle!
Antaa se Manu pallon. Jos heiluttelee toista sen lelua. Hoen silloin irtiä ja kiittelen vuolaasti kun antaa sen ja heitän toisen lelun. Ja sitten heitän taas toisen, vuorotellen. Sillä tavalla onnistuu ja mielenkiinto pysyy yllä. Mutta ei missään nimessä yhdellä lelulla. Namien kanssa Manu taas ei edes vaivaudu hakemaan palloa tai hakee ja pudottaa suusta puolivälissä matkaa ja yrittää tulla nappaisemaan namun, mutta ehei....
Pölvästi kyllä on, koska parissa sekunnissa Manu kyllästyy olemaan yksikseen pallon kanssa - eli jos sitä ei heitä tai revi sen suusta.
4 kommenttia:
Aivan ihania kuvia! :) Luin jostain aiemmasta postauksesta että ette viel Manua näyttelyihin, miksi ihmeessä? :O Ja mikä Manun oikea nimi on kun sanotte Mauno Koivisto...?
Siis Manuhan on Manu ja ei me muista nimistä niin piitata, kennelnimistä tms. Hyvä että sitä itsekään muistaa. Annettiin aluksi nimeksi Mauno ja se on eläinlääkärissäkin Mauno, vaikka Manuksi sitä alettiinkin kutsua. Me otettiin koira ystäväksi ja sellaiseksi, jonka kanssa puuhailla kaikkea muuta, ei näyttelytarkoitukseen tms. Kun monilla on ollut alusta asti selvää, että koiraa kasvatetaan näyttely-mielessä, niin meillä ei. Eihän sitä koskaan tiedä, jos veisikin johonkin näyttelyyn, mutta aktiivinen näyttelyihin vieminen ei taida tulla kyseeseen. Näyttelyissä käyminen vaatii sellaista asianmukaista innostusta ja halua matkustaa niiden takia ympäri Suomea...
Meidän Manu eli Mauno tekee leluilla tuota samaa, eli noutaa muttei sitten annakaan lelua ihmiselle :) Kotiväki saa lelun suusta kun ottaa vaan, mutta vieraiden kanssa on hankalampaa kun ovat joskus epävarmoja ja luulee että koira puree. Eikö teillä mene pallo huonekalujen alle :)?
Niin tyypillistä ;D Meneehän nuo joskus huonekalujen allekin ja sen huomaa viimeistäään sitten kun Manu jököttää huonekalun luona stoalaisen tyynesti. Tosin se saattaa jököttää, jos se on nostettu sen huonekalun päällekin katseen ulottumattomiin. Hajuaisti kun on pettämätön.....Mutta pääsääntöisesti lelut juu on annettu kun on itsekin läsnä (ei luota ihan niin paljon niiden kestoon, vaikka pallo vaikuttaisi olevan hampaidenkestävä)
Lähetä kommentti