Moi, tämä on mun ensimmäinen syksy. Syksy, joka vetelee viimeisiään. En mä tähän syksyyn kai erityisellä intohimolla suhtaudu. Kai nuo vanhemmat ajatteli että musta olisi kiva piehtaroida lehtikasoissa niinkuin nurmikolla. Mutta en mä sellaiseen vaivaudu. Joskus nappasen lehden mielelläni suuhun. Joskus tuon kotiin. Tai sitten pukeudun siihen.
Mun lempisyysasuste on keltainen lehti kuonossa - ehkä olen sen trendin edelläkävijä. Intialaisilla on otsissaan bindit, meillä mäykyillä näin.
Eilen tipahteli ensiluntakin. En siitä ollut moksiskaan, mitä nyt kotona piti pienet ravihepulit vetää. Ja erityisen paljon mä tykkään lanata matolla kuono edellä märän kelin jälkeen (kerran Manu veti 300 kilometrin tuntivauhdilla muutamia kierroksia maton reunoja pitkin kuono edellä - formulakuskin vikaa).
Äsken kävin isän kanssa ulkona. Siinä vieressä kuulemma meni bussillinen jääkiekonpelaajia ja sieltä ikkunasta kuulemma joku pelaaja nauroi mulle. En mä nähnyt. Mulla oli kiire pyydystää tuulen tempomaa muovipussia.
Mun lempisyysasuste on keltainen lehti kuonossa - ehkä olen sen trendin edelläkävijä. Intialaisilla on otsissaan bindit, meillä mäykyillä näin.
Eilen tipahteli ensiluntakin. En siitä ollut moksiskaan, mitä nyt kotona piti pienet ravihepulit vetää. Ja erityisen paljon mä tykkään lanata matolla kuono edellä märän kelin jälkeen (kerran Manu veti 300 kilometrin tuntivauhdilla muutamia kierroksia maton reunoja pitkin kuono edellä - formulakuskin vikaa).
Äsken kävin isän kanssa ulkona. Siinä vieressä kuulemma meni bussillinen jääkiekonpelaajia ja sieltä ikkunasta kuulemma joku pelaaja nauroi mulle. En mä nähnyt. Mulla oli kiire pyydystää tuulen tempomaa muovipussia.
Ihan outoa kun kaikki elottomat asiat lentelee yhtäkkiä ilmassa.
Aamulla tuijotin rääkkyviä ja pyrähteleviä variksia. Niissä riitti ihmeteltävää. Miksi ne aina vaan rääkkyy ja esittävät vaikeastitavoiteltavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti