Termiitti.

Paholais-Manu tässä hei.

Vietän Manun kanssa keskenään tässä muutaman päivän. Terveisiä sinne toisaalle, että ihan täydellisesti kaikki ei mennyt eilen. Jälkihuomautus: Ei ehkä tänäänkään.

Kävin kaupassa ja palasin niin, että annoin iltapäiväruuan ja aika normaaleihin aikoihin. Kippo oli kädessä ja Manukin sen näki, mutta samalla hän alkoi kakomaan ja kakoi kolmeen kohtaan keltaista vaahtoa. Huolestuin toki ja vähän yritin selvitellä asiaa. Se on aika yleistä koirilla, mutta täytynee huolestua, jos osoittaa muuten olevansa kipeä ja tuollainen jatkuu jatkumistaan, mutta loppupäivä meni ihan normaalisti. Huhhuh silti kun on ikävää olla huolissaan kaikista pienistä asioista, ja sydäntä riipii jos alkaa ajattelemaan pahinta. Totuus näissä kuitenkin taitaa olla se, että eläinlääkärille soittaessa eläinlääkäri kertoisi tarkkailemaan tilanteen jatkumista ja yleiskuntoa, koska muuten saisi soittaa ihan jatkuvasti.

Iltakävelyttäminenkään ei mennyt aivan putkeen, sillä olin lähdössä pitkälle lenkille Manun kanssa. Lähes välittömästi alkoi kaatosade. Ja ukkonen. Ja koska kävelin vähän eri suuntaan kuin yleensä, niin Manu ei oikein suostunut moiseen peliin ja oli koko ajan lähdössä kotiin takaisin. Tänään lähdin taas siihen suuntaan ja monesti Manun piti ihmetellä, että missä ihmeessä nyt ollaan ja kääntyä takaisinpäin. En suostunut moiseen peliin. Päätin, että kävelen jatkossakin erilaisia lenkkejä. Kaksin kävellessä ei yleensä tuota ongelmia uudetkaan reitit, ylipäätänsä Manu kävelee kai helpommin kun meitä on kaksi. Lyhyemmäksi jäänyt lenkki tultiin tosiaan illalla juosten kotiin, sillä sehän Manulle kelpasi. Mahdollisimman äkkiä kotiin ja kuivattelemaan. Kotona oli iltahepulit eli rakettina huoneesta toiseen ja takaisin ja pientä näykkimisyritystä. Siis terve ja oma itsensä. Leikittiin, riehuttiin, koulutettiin jne. Ja Manu taisikin nukkua hyvin aamuun asti. 

Mutta ei siinä vielä tosiaan kaikki eiliseltä. Manu järsi pitkästä aikaa kirjahyllyn alareunaa, repi sängyltä taas vaatteita (vaikka ei ollutkaan reunalla) ja viimeinen niitti oli se, että ihan Manun ensimmäisistä päivistä mukana ollut ja aika hengissä säilynyt jänis päätyi roskakoriin. Se lelu on kestänyt kovia, säilynyt leikeissä mukana ja Manun lempileluna muiden mennessä roskiin. Koska ihan koko ajan ei tule tarkkailtua leikkimistä leluilla, niin hetken kuluttua kun kävin katsomassa miten Manu pärjää, niin Manuhan oli saanut jänistä rikki. Toinen vinku oli jo hilkulla mennä Manun suuhun. Niin piti heittää kylmästi tämäkin lelu. Manu sai myös perjantaina kovan tennispallomateriaalia olevan lelun, mutta Manuhan vetää siitä vaan nöyhtän, joten sekään ei ole tarpeeksi kestävä Manulle. Ja nyt kun Manu on alkanut jyrsiä omia huopiaankin, niin tulee vähän mietittyä, että mitä Manulle voi enää antaa kun syö omat petinsä ja lelunsa. Luuta on yleensä tarjolla, mutta ei sekään jaksa aina kiinnostaa.

Erikoista on nykyään myös se, että Manu ei hotki samalla tavalla. Aamuruokakupille ei juokse suorastaan ja saattaa syödä muutamassa eri osassa. Tämä on niin erikoista kun on kyseessä Manu, joka söi ennen aina sekunnissa. Mutta olisikohan se tämä kesä..ja aikuistuminen? Vai alkaako jo tympiä aina sama ruoka..kun ulkoakin saa kiinnostavampia asioita suuhun. Juhannus-puutarhareissun jälkeen se alkoi melkein heti. Mutta silloin alkoi myös vähän lämpimämmät säätkin. Manu sai siellä pienen palan lihaa juhannuspöydästä, mutta tokkopa se vaikutti? Ei hirveästi anneta mitään muita ruokia kuin nappuloita ja nameja - säästäisi vähän nirsoilua, mutta onhan se ymmärrettävää, että houkutus omien ruokien antamiseen tulee toisinaan ihmisillä, ettei tule huono omatunto kun itse vetää kaikkea hyvää. Voisihan sitä jossain vaiheessa kyllä antaa muutakin kuin nappuloita, vaikka tämä penturuoka on kyllä monipuolisen ravitsevaa ja sen pitäisi sisältää kaiken oleellisen, mitä kasvava pentu tarvitsee.

P.S Tämän kirjoituksen jälkeen huomasin, että Manu oli napannut sängyltä yötoppini ja järsinyt kaikessa hiljaisuudessa sen rikki. Kiitos Manu.  Meillä ei ole enää mattojakaan, koska Manu vain järsi resuisemmankin maton ja pisti siitä lähtevät hapsut suuhunsa (ja pistin hapsuttoman matonkin, mikä oli ennen Manun aikoja,  mutta sieltäkin Manu löysi jotain mitä purkaa), joten ehkä Manu tarvitsee vain enemmän järsittävää ja leluja. Mutta mitä leluja, kun mikään ei ainakaan nyt kestä päivääkään. Tässäpä dilemma! Ottaa kieltämättä vähän päähän tuo kiellettyjen asioiden järsiminen ja kun niitä pitää noukkia vielä ylempääkin itselleen! Se mikä on sun, on myös Manun, jos hän ylettää.