Tällä tavalla Manu seurusteli eilen ullakolta löytyneen seinälampun kanssa.
Tämä oli ihan ihmetapaus. Pitelin lamppua normaalisti kädessäni, mutta Manu oli selvästi siitä näreissään. Päätin kuvata ja pitkittää tätä tapausta, ja katsoa jospa Manu ystävystyisi viimein lampun kanssa, jätinhän sen lattiallekin. Ei kyllä lämmennyt. Kuvauksen jälkeen vein lampun ylös Manun näkymättömiin.
Katsokaa nyt, harmiton pieni lamppu. Siinä olisi kiehtovaa johtoakin. Ehkei, ehkä tää oli Manun mielestä ihan h i r v e ä. Koska lopussahan Manu haukkui lampulle. Huomasin kyllä hännän vatkauksen ja pienen leikkisyyden, mutta yleensä Manu sentään jossain vaiheessa tarttuu esineeseen. Tässä ei ollut kuitenkaan edes nahanhajua, mitä oli eräässä laukussa, mikä sai vastaavanlaisen kohtauksen ja lopulta kuitenkin lähentymisen. Tää oli siis Manusta ihan hirveä.
(Kuulemma kiusasin. Höh. No ihan vähän kyllä. Mutta lähinnä halusin Manun lämpenevän tuolle...alle kolmessa minuutissa, niinkuin se tekee aina jossain vaiheessa kaikille lopulta ollessaan ensin varautunut.. lopulta kun ei lämmennytkään, niin tuo vaikuttaa vain pitkittyneeltä härnäämiseltä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti