Yskän kourissa.

Viikonloppuisia kuvia sairastelevasta koiranpojasta

Viime perjantaina alkuillasta hetki koirapuistoilun jälkeen alkoi Manun yskä ja se jatkui sunnuntaihin asti. Perjantain ja lauantain välinen yö oli pahin ja silloin tässä asunnossa ei nukkunut juuri kukaan, kaikkein vähiten luonnollisesti Manu. Lauantai oli siitä paha, että kun oli kokopäivän yskä ja nukkumaton yö, niin kävi ihan hulluna sääliksi Manua. Miten voi nukkua, kun koko ajan yskittää? Välillä tuli vaahtoa tai limaa, kerran tuppo hiuksia, välillä kakonta ei tuonut mitään ulos. Selvästi kurkkua kutitti. Reipasta kävelyintoa piisasi, ruokahalu oli tallessa, kakkaa tuli, normaaliakin. Selvittelin useasta eri lähteestä, mistä voisi olla kyse ja vahvasti tuli olo, että kennelyskä olisi "vihdoinkin" saavuttanut myös Manun. Manu rokotetaan vuosittain kennelyskää vastaan, mutta rokotushan ei täyttä suojaa välttämättä anna ja jos alueella liikkuu paljon koiria ja Manu nuolee kaikkea ja tekee tuttavuuttakin, niin paljon on mahdollisuuksia saada kennelyskä pienen kytemisen jälkeen - ei tarvita koirapuistoilua. Se voi kuitenkin auttaa siinä, että ei ylly ainakaan pahemmaksi. Kennelyskään ei ole sen koommin hoitoa, vaan viisaasti sanottuna: yskä paranee yskimällä. Nimenähän se kuulostaa pahalta, ja todella pahaksi se voi yltyäkin. Silloin tulee jo lääkärin määräämät antibiootit kyseeseen. Ja joskus on syytä varmasti hakeutua heti lääkärin vastaanotolle, varsinkin jos on pentu tai vanhempi, ja jos se tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta. Me mentiin sen mukaan, mitä lääkärit on puhelimessa sanoneet eri tyypeille kuvailujen mukaan, samaa olisi meillekin sanottu koska kuvailujen perusteellahan se puhelu menee ja kehotetaan tarkkailemaan, mutta aina voi mennä heti lääkäriin. Joillekin on sanottu viikon tarkkailua ja lepoa, mutta siihen me ei oltaisi kyllä pystytty, vaan todennäköisimmin eläinlääkäri olisi voinut kutsua alkuviikosta, jos yskä ei olisi laantunut. Mutta se laantui. Tuosta vaan. Yskähän voi jatkua viikon tai pari…huh, huh. Sen verran paha oli kuunnella jo yhden yön ja päivän verran sitä kakomista.

Koputetaan kuitenkin tässä välissä puuta.

Oli tässä yskässä kyse kennelyskästä tai ihan vaan normaalista syysflunssasta, mikä tavoittaa useimmat meistä ihmisistäkin, niin juoksulenkit ja koirapuistot on nyt hetken pannassa. Sunnuntaina sohvatyyny oli raahattu eteiseen, joten Manu protestoi. Ulkona vetää välillä niin että juoksisi maapallon varmaan ympäri. Myös koirakamut ja uudet tyypit saavat jäädä nyt haistelematta. Siitä Manu ei tykkää. On nimittäin yksi tyttö, josta Manu tykkää niin kovasti….

--------

Tänään Manun kävelytyslenkillä.

Manu on sopivan välimatkan päässä kerrostalon edustan aitaamattomalla nurmikkokaistaleella. Kieriskelee vähän maassa ja käyttäytyy muuten ihan sievästi.

Pihalta astelee nainen matkalla jonnekin. Manu kiinnostuu. Kivan näköinen tätihahmo. Manu tykkää yleensä vanhemmista naisista. Omassakin talossa on niin kiva mummo.

Naishenkilö: Tämä ei ole koirapuisto. Koirapuisto on tuolla.

Minä: Asumme tässä lähellä, täytyyhän sitä jotain kautta koirapuistoonkin mennä. (Ei ollut suuntana koirapuisto, mutta samapa tuo…turha kai joillekin selitellä, että koira on välillä luonnollisesti muuallakin kuin puistossa)

Kaivan taskusta kakkapussin huvikseen ajatuksena että kakka on kaiken pahan mielen purkaamisen alkulähde.

Kerään muuten kakat. Olen itsekin pahoillani, että kaikki eivät kerää. Me koiranomistajat emme kaikki ole samanlaisia.

Jotain hän myhäilee ja yhtyy jäisen varovaisesti kommenttiini siitä, että on ikävää kun kaikki eivät kerää jätöksiä.

Hyvät päivänjatkot jäi toivottamatta puolintoisin naisen kävellessä eteenpäin. Hetken päästä hän juttelee jollekulle naapuritalon pihalla olevalle tyypille. Se jää kuulematta kuitenkin mitä. Ehkä toiset vaan puhuu kaikille tuntemattomillekin mitä sylki suuhun tuo. Useimmiten ei edes mitään erityisen positiivista, koska sehän saattaa liiaksi päivää piristää ja piristyksiä on nyt ihan liikaa muutenkin kuten upea aurinkoinen syyspäivä. Kommentit voi jättää omaan arvoonsa ja olla hiljaa, mutta voipi sitä yrittää rakentavaa keskusteluakin luoda ja vähän yrittää näpäyttää…. eri juttu on se, että tuleeko tämäkään nainen silti koskaan suvaitsemaan ja unohtaa vallan tämän "Me koiranomistajat emme kaikki ole samanlaisia" ennen kuin huutelee tyhjästä kaikille koiranomistajille. 

Edelleenkin jaksaa kiinnostaa, että miten esimerkiksi jonkun kerrostalon pihan edustan kuppaisempikin edusta jaksaa kiinnostaa ihmisiä, jotka eivät koiraa omista. He eivät itse aja nurmikkoa. He tuskin ottavat aurinkoa siinä kohtaa ja kaiva viljelemiään perunoita autotien reunustan nurmikolta. Siinä sattuu vaan olemaan nurmikko. Nämä pläntit voisi poistaa suosiolla sitten, kuseksivat koirat sitten talonseiniin. Minä en ikinä edes huomannut koirankakkoja ennen Manun tuloa. En tutkinut maata Hemulin lailla. Jos sitten satuin huomaamaan piha-aidan ja autotien välillä olevalla pätkällä kakan, en voinut siitä mieltäni pahoittaa. Vasta Manun tultua ja kakan uskollisena kerääjänä (tuhansia pusseja, kerättyjä kakkoja…) on joutunut pistämään ne silmälle ja kiukuttamaan, mutta sekin lähinnä siksi, että Manu pistää ne mielellään poskeen! KERÄTKÄÄ NE KAKAT, KIITOS) Toisilla ihmisillä tosin on antipatioita koiria kohtaan muutenkin, eivätkä halua nähdä suloisimpiakaan yksilöitä ja ajattelevat, että koira voi ainoastaan koirapuistossa telmiä ja tehdä tarpeitaan. Kulkekaa suoraan koirapuistoon kulkematta minun kerrostalon pihanedustan kautta. Mitä se sitten kertoo heistä. Jos heillä on noin kova tarve julistaa antipatioitaan tuntemattomille ihmisille perustuen ennakko-oletuksiin "kaikki koirat ovat likaisia ja kakkaavat ja haukkuvat", niin eivät he ehkä haluaa omaa elinpiiriään jakaa monen muunkaan kanssa. Minä en ihmettelisi, vaikka olisi kävellyt suoraan jonnekin vastustamaan tasa-arvoista avioliittolakia tai huutelemaan muutaman kilometrin päähän kaupunkiin saapuneille pakolaisille.