Kuva-arkistoja selailemalla vastaan tuli tämä kuva. Manun ensimmäisiä viikkoja meillä. Huhtikuun alun aurinko paistaa ja Manu kokeili rajojaan ja paikkoja. Tv-tason hyllyllä oli kiva lokoilla kuin kissa konsanaan toisinaan.
Voisin kai enemmänkin kaivella arkistoja ja laittaa tänne, koska jossain vaiheessa on kai pitänyt tämäkin laittaa. Ja koska en ole viime aikoina kovin paljon Manua kuvaillut. Manu näyttää nykyään samalta, mitä nyt mäyräkoiramaisia uusia piirteitä, eleitä ja äännähdyksiä eri variaatioissa voi kokea. Mutta nekin ovat aika lailla nähtyjä ;) Niihin ei tosin kyllästy tietenkään, vaan jaksavat riemastuttaa arkea jokaisella kerralla.
Voi, katsokaa nyt tuota siimahäntää! Nykyään se on niin tuuhea viiri. Löysin myös Manun ensimmäisen koirakohtaamisen videolla keväältä ja siimatöpöhäntä heilui vaan kun lajitoverinsa kohtasi. Ensin oli varautunut, mutta sitten heittätyi villiksi. Samaa meininkiä voi näkyä nykyisissäkin flexi-kohtaamisissa. Ensin ei käynnisty oikein, mutta käynnistyy kuitenkin... hitaasti ja kunnolla. :D Koirapuistoissa käynnistyy hetkessä.
1 kommentti:
Voi vauvaa, voi noita aikoja! Ja tuosta siimahännästä on kasvanut aivan mahtava nuorukainen, iloinen, reipas, luottavainen, maailman ihanin koirapoika! Tätä mieltä on mummo ja mummot kyllä tietää.
Lähetä kommentti