Kuten tämän päiväisestä Manu-kuvasta näkyy, niin silmä on jo kunnossa. Silmätulehduksesta oli kyse. Silmä paranikin jo lähes parissa päivässä, mutta viikon kuuri, yksi tippa kaksi kertaa päivässä, loppuun joka tapauksessa. Tänään on siis vielä yksi tippa. Ensimmäinen annettiin maanantaina eläinlääkärillä. Tippa on tosin aika suhteellinen, sillä tämän putilon aine on voidemaista ja viive silmään pudotessa on joskus aika suuri ja on tullut virhelaukaus syystä tai toisesta. Siispä on laitettu joskus vähän enemmänkin ihan varmuuden vuoksi. Tälläisen laittaminen mäyräkoira-Manulle ei todellakaan ole siis ollut helppoa, mutta pari kertaa on mennyt todella hyvin. Esimerkiksi eilen illalla Manu oli tipan laittamisen aikaan rauhassa ja sain tiputettua nopeasti - se tuntui palkitsevalta. Harmi ettei koira aina tajua, että tämä tehdään vain sen parhaaksi ja on lopulta palkitsevaa. Kyllä mä silti Manua tajuan - silmätipat ovat inhottavia, en mielellään omiinkaan silmiin laittaisi, hrrrr! Yksi tippa vielä, niin pääsee tästä piinasta. Ja jos Manulle tulee seuraavaksi tälläinen, niin voisi kokeilla ei-voidemaista tippalääkettä, vaikka tämäkin näköjään hoiti hommansa. Eläinlääkärilaskut voivat tulla yllätyksenä, varsinkin jos aiempaa kokemusta ei ole. Siispä kiinnostuneille (ja meille muistiin), että tämä eläinlääkärikäynti tarvikkeineen ja lääkkeineen maksoi 82 euroa. Erojakin varmaan löytyy kaupungista ja lääkäristä riippuen. Laitettiin vakuutuskorvaus menemään tajutaksemme hetken päästä, että omavastuu on about juuri laskun suuruinen. Vakuutuksesta on hyötyä kalliimmissa tapauksissa, mutta ne ovatkin sitten jotain isompia operaatioita ja toivomme syvästi, että sellaisia ei tulekaan. Mieluummin maksaa vakuutuksesta "turhaan"!
Keskiviikkona oli hyytävä tapaus, kun Manua ulkoiluttaessani tutussa paikassa lähellä sain huomata, että suuhun meni taas jotain... olen yleensäkin aika valpas, mutta ihan aina ei ehdi ottamaan suusta kaikkea, ja joskus annan vain ruohon tms. mennäkin mahaan asti. Nyt huomasin kuitenkin, että suuhun meni NAPPULA. Enkä saanut sitä otettua enää pois. Huomasin, että betoniporsaan alla oli paljon värikkäitä koiran/kissan nappuloita. Ei oksennuksena. Tämä oli jotain todella epäilyttävää ja hätäännyin siitä, että pitäisikö tässä oikeasti suhtautua vakavasti ja mitä tekisi. Myrkytyksen oireethan voivat näkyä vasta parinkin viikon päästä! Kävin apteekista kyselemässä ensiapulääkkeitä ja siellä ei paljon oltu perehdytty tälläisiin asioihin...... ostin kuitenkin lääkehiilipakkauksen. Manulle niitä pitäisi antaa 32 tablettia 50 tabletin purkista, veteen lioutettuna. Kävimme kysymässä eläinlääkäriltä, että pystytäänkö nappuloista toteamaan onko niistä myrkkyä (loput nappulat oltiin kerätty talteen), mutta ei ainakaan tuolla. Joissakin eläinlääkäreillä kai pystytään, vai tehdäänkö se vain koirantarkastuksen ohella? Jos nappuloista olisi todettu myrkkyä/todettu myrkyttömästi, ja nopeastikin, niin asia olisi sillä selvä. Mutta tuolla sanottiin, että jos oireita alkaa näkyä (mahdollisesti parinkin viikon päästä), niin sitten lääkärille. Tai toki aiemminkin voi käydä tutkituttamassa, mutta sittenhän Manua saisi viedä jatkuvasti. Halutaan kuitenkin uskoa, että ei tässä myrkystä ollut kyse ja kaikki ok! Se on vaan, kun täällä on nyt viime aikoina ollut näitä myrkkytapauksia ja juuri todettu ihan lähiseudullakin nakit myrkkynakeiksi.... nappulat eivät ole yleisiä kai myrkytyksessä, mutta todella epäilyttävää tämä silti oli! Ei mitään käsitystä miksi ne nappulat olivat siellä betoniporsaan alla. Peloittelua? Syötetty koiraa ulkona? Vai olivatko ne nameja, jotka tuskastunut koiranomistaja on heittänyt maahan? Myrkkynappuloita kuitenkin? Kuumottavaa on se, että jotkut oikeasti heittelevät myrkkyjä maahan. Terrorismia pahimmillaan. Meidän koiranulkoiluttajien on oltava valppaina! Meidänkin, jotka keräämme kakkoja joka kerta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti