Pahis.

19.3.

Katselin juuri mitä suloisimpia pentu-kuvia Manusta ja hihkuin Manulle ääneen. Manu ei oikein välittänyt, että kaivelin menneisyyttä vaan yllättäen nappasi taas jotain kiellettyä.

19.3.

Nyt kun asiaa mietin, niin Manu on arvaamattomampi ja riiviömäisempi nykyään, 7 kuukauden ikäisenä,  kuin muutama kuukausi sitten. Manu ei silloin todellakaan yrittänyt hyppiä sängylle tai sohvalle. Ehkä kerran, mutta silloin yksi EI riitti. Nyt  Ei-sana houkuttaa useimmiten vain kokeilemaan vaikka 10 kertaa ja mitä tarmokkaimmin. Ja sitten jos tahtoa ei saa siltikään läpi, niin saattaa tulla haukut. Ponteva hyppiminen ja lahkeisiin kiinnikäyminen on aika uusi ilmiö. Ja EI ei riitä useimmiten nykyään. Ollaan vähän todettu, että jos se ei kerran toimi, niin huomiotta jättäminen jää vaihtoehdoksi -kääntyminen ja hiljaa oleminen. Kiinnostaisi kokeilla koulutusuihkeita, onko kenelläkään kommenttia niistä? Huomiotta jättäminenkin on ihmiselle aika koettelevaa, kun toinen on kiinni takapuolessa ja vasta hetken odottelu tepsii. Kannattaako investoida hintavahkoon suihkeeseen?

30.3.

Ja vaikka hampaat vaihtuneet, niin satunnainen hampailla jäystäminen ja jyrsiminen ei sekään ole loppunut. Varsinkin omat huovat ovat kova juttu! Ne ovat kuin koinsyömiä... ja tällä viikolla lyhyen poissaolon aikana oli päättänyt purkaa istuintyynyn sisuksen ja kotona näytti siltä kuin olisi ollut sulkasato....  Mutta kaikista pahinta on se, että hypitään ja noukitaan kiellettyjä asioita. Sängylle hyppiminen on alusta asti kielletty, mutta silti sieltä lähtee tavaraa ja jos ei sängyllä ole, niin nyt ihasteluhetken aikana oli laatikosta lähtenyt yksi toppini ja Manu rei´itti sitä kaikessa rauhassa. Vaikka Manu on todellakin saanut aktiviteettia tänään - koirapuistoa, lenkkeilyä, pallonheittoa, koulutusta, samassa tilassa on ollut tarjolla sen lempilelu ja luukin.... Toinen omistajista on lähtenyt matkalle, mutta ei se ole vain sitä, sillä lähes joka päivä jokin vaate lähtee Manun mukaan. On vain se, että ehtiikö ajoissa huomaamaan, ennen kuin se on järsitty piloille. Neljä silmää/jatkuva valvominen mahdollistaa useimmiten huomaamaan ajoissa. Toissapäivänä muuten sai bongattua Manun itse sängyltä! Juoksuhepuli antoi sille sen verran energiaa, että pääsi hyppäämään sängylle. Huoooh...

12.4.

Manu selvästi tajusi tehneensä äsken jotain kiellettyä ja meni pimeään eteiseen häpeämään. On vain silti ajan kysymys milloin se hyppää taas noukkimaan kiellettyjä asioita. Mietin vain tosiaan, että millä tämän saisi tehokkaimmin loppumaan.  Sillä kaikista riiviöhetkistä tämä on kaikista turhauttavinta ja ikävintä. Tässä joutuu miettimään jo kaiken omaisuuden laittamista katonrajaan. Kengät ovat olleet jo kauan hattuhyllyllä.

1.5.

4.5.

(Nyt Manu kömpi eteisestä viereen tapittamaan ja pyytämään anteeksi, että rikkoi vaatteen).

5.5. yö, parin tunnin poissaolon jälkeen - tuhot todennäköisesti alkoi välittömästi, eli sama olisiko ollut poissa 30 minuuttia vai 5 tuntia

Tässä yksi pahimpia tuhonhetkiä ja peti päätyi roskakoriin, ehti se olla n. 1,5 kuukautta. Sanomalehtien käyttökin alkoi loppua näihin aikoihin, kun ne päätyivät vain tuhottaviksi. Väitän silti, että tämä oli helpompaa - tällöinhän Manu tuhosi lähinnä omia juttuja ja mitä löytyi lattialta - nyt tyynytkään eivät ole turvassa...ja sohvapöydälle ei todellakaan voi jättää mitään. Jossain vaiheessa lähtee varmaan verhot ja kaappien ovet aukeaa... iiks. On eri asia meneekö suikaleiksi Vapaa Valinnan mainos ja tuleeko pissa /kakka lattialle kuin se että kiva vaate menee rikki tai saako telottua itseään jollain uudella metkullaan. 

Olisikohan koulutussuihke tehokas kun koiran yllättää itse teosta? Voisiko se hillitä hyppimisiä (ja sitä myöten kiellettyjen asioiden noukkimisia)?