Manu tässä taannoin. Pihalla oli puunpala ja sekös riemastutti hampaita ja mieltä. :) Kaivelen arkiston kätköjä tässä todennäköisesti seuraavissa postauksissa.
Tänään sillä välin kun Manun toinen huoltaja oli poissa, oli tehty yksi Manua koskeva iso päätös. Kaikki meni hyvin, mutta aina ei voi kuitata sillä - varsinkaan kun on kyse koirasta, jonka mielenliikkeistä ei voi aina pysyä kärryillä. Ei ainakaan vielä. Eikä koskaan kyllä täysin. :D
Todellakin on erilaisia kantoja suhtautua ja jopa koirakirjoissa on erilaisia kantoja, mutta yhtä ei voi kirjasta opetella: suojeluvietti ja pelko siitä, että vauvalle tapahtuu jotain. Se voi saada suuret mittasuhteet. Se voi vaikuttaa joidenkin mielestä naurettavan suurelta - lähitienoilla on ainakin omassa mittakaavassa niin huoletonta koiraan suhtautumista, koira saa kävellä autotiellekin itsekseen jne. He varmasti ihmettelisivät minua. Huokaisivat syvään.
Ainakin sitä haluaisi olla itse paikan päällä, jakamassa vastuun ja pinkomassa henkensä edestä koiran perässä - jos livahtaisi.
2 kommenttia:
Mitähän päätöksiä Manun päänmenoksi ollaankaan tehty???
Hän kävi taas tänään puutarhalla ja ensimmäistä kertaa Hän tepasteli ympäriinsä IRTI! Remmi laahasi perässä ikäänkuin muistutuksena siitä että ei tässä nyt ihan vapaana olla ja hyvin meni. Mummo-puutarhanomistaja visioi raivokkaasti jo tulevaa kesää: ylimääräiset tyhmät kukka- ym. penkit saa häipyä ja aitoja rakennellaan niin Manuystävälliseksi kuin mahdollista että Hän voi tepastella aidatulla alueella mielin määrin. Viis kasvitarhasta kunhan vaan Manulle riittää tilaa!
Sepä se, sitä juuri tarkoitin -kaikki meni hyvin NYT, mutta se kuulosti isolta asialta tämän omistajan korviin, Manu on tämän omistajan kanssa osoittautunut kiinnostusta riistaakin kohtaan vetäen _jopa narussa_, ei aina tottele jos sitä ei huvita - siksi tuo irti pitäminen tuntuu arvaamattomalta.
Olen eniten huolestunein nähtävästi näissä piireissä. Ehkä siksikin, koska tämä on uutta ja vasta mietin mihin vetää raja vapaana pitämiseen -vapautta hyvä olla, mutta en haluaisi koskaan huomata, että katosi jonnekin sekunnissa, koska joskus se kiinnostava asia voi ikävä kyllä voittaa ihmisen. Ja siihen ynnätään vielä tämä mahdollinen vietti, uhmaikä, narussa tottelemattomuus, omapäisyys, rajojen kokeilu, äkilliset haukkumiset ilman nähtävää syytä jne..Viime päivinä erityistä intoa hermostua hihnaan, ja jos huvittaisi juosta pois, niin ei se remmi panssarista ole tehty. Niin erityisesti se, rajojen kokeilu. Mutta hitsit kai niistä, riskejä pitää ottaa kaiken uhalla, mutta ns. suojeluvietistähän tässäkin asiassa on vaan kyse. Miksi pelottaa.
Se on hyvä, jos puutarha saa aitaa ympärille, niin sitten irti pitäminen ei ole riski ollenkaan. Vapautta ehdottomasti, mutta olen varmaan suhteessa muihin suojeleva kuitenkin ja nuo ns. kokeilut on sen verran iso juttu että toivoisin olevani läsnä jollain tavalla. Mutta kokeiltu mikä kokeiltu ja hyvin meni kokeilut NYT, joten ei kai siitä sen enempää :)
Lähetä kommentti